Pidä huolta

Täällä on syksy ja sateet on alkaneet. Samalla on tajuttoman kuuma. Aina ei tiedä, valuuko sadevettä vai hikeä, mutta jotain kuitenkin.

Viime yönä sähköt oli poikki ukkosen takia ja tuulettimet luonnollisesti pois pelistä. Ikkunoita ei voi pitää auki ellei halua raapia itseään verille ja saada kaupanpäälle zika-virusta, dengueta tai pahinta kaikista, chicungunyaa, joten merituuli vilvoittajana ei ollut vaihtoehto. Sain nukuttua, mutta hikoilin niin, että tyyny oli kostea vielä aamulla. Sähköt tietty palasi jossain vaiheessa yötä, mutta en huomannut sitä vasta kuin herätessä…

Olen alkanut kuntoilla. Olen oikeasti niitä mutku-ihmisiä, jotka löytää kyllä tekosyyn milloin mistäkin jäädä kotisohvalle. Täällä ne syyt tuntuu vaan olevan eksoottisemmat kuin Suomessa, mutta samalla lopputuloksella kuitenkin. Olen yrittänyt päästä pois suorittamisesta, siitä, että on-lenkkeiltävä-vähintään-tunti-muuten-ei-ole-hyötyä –ajattelutavasta. Tai siitä, että en mieti jonkun katuillan jälkeen, että oliko tästäkään nyt mitään hyötyä käydä jotain lasta halaamassa tai istua kodittoman mummon vieressä. Ehkä ei ollut. Tuskin oli haittaakaan. Ei aina tarvitse kokea ja nähdä ja maailmojen muuttua. Etenkin kun olen huomannut, että asiat tapahtuu yleensä minun näkemättä. Yritän soveltaa samaa liikkumiseen, että ehkä se puolen tunnin kävelylenkki on parempi kuin sama aika sohvalla lojuten. (Paitsi jos tulee ryöstetyksi tuossa kodin ulkopuolella, mutta se on sitten jo ihan eri juttu).

Joka tapauksessa, olen tullut siihen tulokseen, että itsestään on pidettävä huolta. Välillä mietin, onko mitään järkeä käyttää tukemiseeni tarkoitettuja varoja johonkin kuntosalikorttiin, mutta lopulta tulen aina siihen lopputulemaan, että en voi auttaa ketään, jos olen ihan poikki ja fysiikka ei kestä.  Happinaamari aina itselle ensin, ne toitottaa lentokoneessakin enkä ole ihan varma, voiko sitä suoraan soveltaa arkieloon, mutta kokeilen nyt ainakin. Terveellinen ruokailu täällä ei ole mikään itsestäänselvyys, nämä sokerihiiret täällä kuorruttaa kaiken sellaisella sokerimyrkkykerroksella, että valistunutta skandinaavia hirvittää. Kokeile sinäkin: ota pieni kahvikuppi, kaada se puolilleen tummaa kahvia, lastaa kuppiin neljästä kuuteen ruokalusikallista sokeria ja kaada maitoa lopuksi niin, että kuppi tulee täyteen. Nauti!

Tropiikin ja turvattoman Brasilian haasteista huolimatta aion yrittää.