When in Rome...

Niin sitä kuulkaa adaptoituu kulttuuriin. Huomasin nimittäin tuovani ostokset tuosta lähimarketista ostoskärryillä perille asti, hississä oikein. 

Puolustuksekseni kerrottakoon, että ostokset eivät olleet omiani, olin vaan apuna ja keksin soveltaa tätä paikallista tapaa järkyttävään ostoskassimäärään, jotta saataisiin kaikki tavara ehjänä perille. Pussit täällä on niin pieniä, että niihin mahtuu kerrallaan tyyliin yksi hedelmä ja tässä tapauksessa ostettiin yhdelle perheelle ruokaa viikoksi eteenpäin. Koomista on se, että matkalla kaupasta kotiin väistettiin ostoskärryinemme yhtä kadulla vapaana tallustavaa hevosta. No big deal, elämä täällä välillä on tätäkin.

En tietenkään itse palauttanut niitä kärryjä sinne kauppaan vaan laitoin lapsen asialle. "Selitänkö mä jotenkin, että miksi mulla oli nämä ostoskärryt kotona?", amerikkalaislapsi kysyi. "Ei ne osaa sitä edes ihmetellä", lohdutin.

Ei tämä jälkiä jättämättä näköjään suju tämä arki. Matkailu avartaa ja asuminen eritoten. 

Niin on näppärä systeemi!