Sain
itseni kiinni unelmoimasta all inclusive –lomasta jossain, vaikka Kreikassa.
Sitten
nauratti. Kyllä tämä Brasilian syksy yhdestä Kreikasta menee. Ranta näkyy
ikkunasta ja palmut huojuu tuossa ihan näköetäisyydellä, katsoi sitten mistä
ikkunasta tahansa. Valkoisia kivitaloja sinisine ikkunanpielineen ei ole, mutta
vanhan kaupungin maisemissa värejä on sitäkin monipuolisemmin. Merituuli tunkee
ikkunasta sisään ja on pelastus näissä hulluissa helteissä.
Ehkä
se onkin se all inclusive, mistä haaveilin.
Vaikka
on tämä arki aika all inclusive täälläkin, monessa mielessä. Tähän kuuluu ihan
kaikkea elämästä kuolemaan ja siihen väliin. Ei minulta mitään puutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti