Kun sisin liikkuu

Arkitasolla tapahtuu paljon sellaista, mitkä liikuttaa syvältä ja lujaa, mutta joita ei jotenkin Facebookin kevyessä maailmassa tule jaettua. Enkä halua jatkuvasti olla se tyyppi, joka jakaa jotain liikuttavaa Brasiliasta ja siihen pitää sitten reagoida jollain sydämellä tai kyynelillä. Haluan jakaa näitä tapahtumia ja asioita täältä kyllä, mutta kanavan löytäminen siihen on ollut haastavaa.

Yhtenä tavallisena tiistai-iltana etsittiin brasilialaisen ystäväni Vanessan kanssa vimmaisesti pyörämaalamoa Barra de Jangadasta, joka on pieni lähiö kymmenen minuutin päässä minun kotoa. Pyörämaalaamoa siksi, että piti saada suklaaprojektissa työskentelevien naisten myyntipyörä kuntoon. Alkoi jo hämärtää ja me ajeltiin ympäriinsä välillä slummimaisessa lähiössä ja lopulta löydettiin yksi melkein vahingossa. Maalaamo kuulostaa jotenkin mahtipontiselta siihen verrattuna, millainen pieni ja sekava paja miehellä oli, mutta maalaamo kuitenkin. Kaikki siinä paikassa oli minusta jotenkin oikein, sen maalarimiehen likaiset kädet, aito työntekemisen meininki, vaimea radiosta tuleva musiikki ja öljyä, likaa ja pyörän osia joka puolella. Vanessa jutteli maalarin kanssa portugaliksi, minä jäin oven suulle odottamaan ja seuraamaan mitä kadulla tapahtuu – Brasiliassa nimittäin aina tapahtuu.

I love this place, Jumala sanoo kesken minun katutuijottelun. Käännyn ja tajuan Hänen tarkoittavan sitä piskuista pajaa ja sitä alkukantaista tekemisen tapaa. Samalla nään sieluni silmin Jeesuksen seisovan pajassa likaisissa kamoissa pyörää korjaamassa, nauttien siitä suunnattomasti. Muistan Hänen olleen puuseppä, tehneen työtä käsillään, pelkäämättä. Näen mielessäni miten paikan omistaja, maalari, polvistuu takahuoneessa ja Jeesus hymyilee ja nyökyttää tietävästi.

Minun on pakko jakaa ajatus maalarin kanssa. Vanessa tulkkaa ja kesken kaiken mies purskahtaa itkuun, sellaiseen aitoon liikutukseen. Hän kertoo, että polvistuu joka aamu takahuoneen lattialle rukoilemaan ja näyttä meille paikan. Samalla Vanessa nauraa -  hän kertoo jakaneensa saman ajatuksen miehen kanssa vain hetki aiemmin.

Rukoiltiin. Minua itketti se yksinkertaisuus ja yksityiskohtaisuus, missä sain olla mukana. En ehkä ikinä unohda niitä miehen liikutuksesta itkuisia kasvoja.

You truly are good.