Kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa

Ystävät, Instasta ei tullut mitään. En vaan ole sellainen kuvaihme, joka jaksaisi ottaa valokuvaa toisensa perään ja filtteröidä ja vielä postatakin. En Instagramissa, Facebookissa tai näköjään blogissakaan. Mietin aina liikaa, että millä kielellä ja mitä ja kuka sen näkee  ja onko tämä viisasta. Ajattelin sitten vastapainoksi ihan vaan kirjoitella tänne. Kirjaimista tykkään enemmän kuin kuvista ja kielivalintakin on helpompi.

Pidän sen  Instagraminkin ja laitan sinne täytettä. Sitten hyväksyn kaikki seuraamispyynnöt ja yritän olla tosi pinnalla.

Pitää olla järkevä siinä mitä jaan. Meidän lastenkodista jouduttiin tällä viikolla siirtämään kolme tyttöä pois, koska heidän olinpaikka oli monista syistä paljastunut. Entiset parittajansa uhkasivat leikata heiltä päät irti, joten siirto oli vähän niin kuin välttämätön. Minusta uhkaus kuulosti naurettavalta, mutta ikävä kyllä, täällä se on totta.

Edellisessä lastenkodissa oli yksi 12-vuotias tyttö, joka lopulta karkasi, koska ei halunnut rajoja ympärilleen – monet kadulta lähteneet tekee niin. He ovat eläneet vuosia niin, että kukaan ei rajoita ja hengissä pysyminen on ollut yhtä selviytymistaistelua päivästä toiseen. Sen jälkeen turvallinen lastenkotiympäristö ahdistaa ja sopeutuminen on pitkä. Joka tapauksessa, Carol lähti eikä häntä löytynyt, lastensuojeluviranomaiset täällä kertoivat, että mitään ei voida tehdä, lapsella on oikeus valita. 

Muutama kuukausi sitten saatiin tieto Carolin kuolemasta. Hän oli ollut ystävänsä kanssa juhlimassa ja tämän ystävän poikaystävä oli tullut paikalle aikeissaan tappaa tyttöystävänsä. Carol oli samassa seurassa, joten hänet tapettiin myös.

Näiden realiteettien keskellä on vain elettävä. Joskus pahinta on valinnan vapaus, se että ketään ei voi pakottaa parhaaseensa, vaikka sen miten selvästi itse näkisi.