Tulvavesissä

Mietin Riosta lähtiessä takaisin kotiin, että miten tuollaisen muutaman päivän satumaisen kauniissa kaupungissa olemisen jälkeen voi edes palata Recifeen, tänne Candeiasin kaupunginosaan jossa tiet on hiekkaa ja hevoset vaeltaa vastaan, kulkukoirat vartioi katujaan ja roskaa on joka puolella kasoina. Täällä kuumuus puristaa joka puolelta, ranta on haita ja huumeruiskuja täynnä ja Rion rikkaat saaret kaukana. 

Kotona odotti kaikkien aikojen tulvat. Kahden tunnin aikana oli Recifessä satanut sadekauden kuukauden edestä vettä. Kaduilla täällä Candeiasissa oli vettä ollut pahimmillaan reilun metrin verran ja ihmiset saaroksissa taloissaan, autot jumissa ja hurjasti ryöstöjä. Lapset olivat kuulema uineet siinä vedessä innoissaan ennen kuin pimeä tuli. Yksi perhe oli hukkunut autoonsa ajettuaan veteen ja auton jäätyä jumiin syvyyden yllättäessä. 

Meidän lähislummin järvi tulvi niin että talot on pilalla. Vettä oli ollut vyötäröön asti. Ihmiset odottivat kokonaisen päivän saarroksissa palolaitosta pelastamaan heidät turvakotiin siksi aikaa että tilanne selkiytyy. Vedessä ui käärmeitä ja krokotiili oli myös bongattu läheltä siitä samasta virrasta, siitä oli iso juttu uutisissakin.

Minä palasin päivä sateen jälkeen ja kadut oli jo ihan inhimilliset ja lentokonekin pääsi laskeutumaan eikä asunnossani ollut mitään merkkejä vesivahingoista, mikä on onni, koska melkein kaikilla tutuilla oli vettä tihkunut ikkunanpielistä tai katosta sisään. Rio ihanuuksineen unohtui aika nopeasti kun alettiin selvittää mistä saadaan vaatteita ja ruokaa meidän ystäville sinne turvataloon kun heillä ei ole nyt mitään.

Pahintahan tässä on se, että sadekausi ei ole oikein kunnolla vielä edes alkanut. Nyt on vasta syksy, talvi tulee kuukauden päästä. Sitten ne sateet vasta alkaa.