Reality check

Olin että kirjoitan jotain sellaista kevyttä ja iloista vaihteeksi, niin kuin vaikka yhdestä vaelluksesta, joka brasilialaisittain muuttui suunnitellusta 16 kilometristä vaihtelevassa maastossa 24 kilometriin, josta osa maantien laitaa. 

Mutta tämä maa on taas yllättänyt todellisuudellaan ja olen vähän väsynyt tänään. 

Täällä alkoi yleislakko. Se on seurausta bensan hinnasta ja ammattikuljettajien protestista ja ties mistä. Arjen tasolla tarkoittaa sitä, että bensaa ei ole. Kaupoista on loppumassa ruoka. Minä olen hamstrannut viisi kiloa kanaa, että pärjään jos venähtää. Paitsi että myös keittiön kaasu on loppu koko kaupungista että ei sitä raakaa kanaa paljoa syödä. 

Peruin ensi viikon lentoliput Rioon, koska mihin ne koneet ilman bensaa lentää. Suurin osa lennoista on jo nyt peruttu. Suomen lennot odottaa parin viikon päässä, katsotaan miten niiden käy.

Auto, jonka rahalla ja vaivalla sain korjattua, ei käynnisty jostain syystä. Toki ei ole sitä bensaa ostaa että ei sillä voisikaan ajaa, jos voisi. 

Meidän talon sähköaita on rikki, huomasin sen eilen ja soitin korjaajan. Korjaaja teki oharit. Toivotaan, että viime viikon murtoyritys ei toistu ja että kadun vartijan moottoripyörässä riittää polttoainetta. Ja poliiseilla. 

Yritin maksaa tänään sähkölaskua - joka on viikon myöhässä - kolmatta kertaa. Ne kun ilman mitään ennakkoilmoitusta lakkauttivat sähkölaskujen maksamisen siellä lottericassa, missä kaikki muut maksut hoituu. Ei onnistunut tänään sen maksaminen siellä, missä se pitäisi maksaa, koska laitteet ei vaan toimineet. 

Ja aamun opetuslapseusryhmässä slummin naiset kertoivat perheväkivaltatilanteitaan. Jokaisella oli jotain, jopa meidän tiimiläisillä - kaikilla paitsi minulla. Kuka oli raiskattu kotonaan raskaana ollesaan ja kenet heitetty ikkunasta ulos ja kellä ollut asetta ohimolla ja kaikki vaan sanoi, että vähemmän tämä on kuin mitä äitinsä ovat kokeneet ja että jokainen on miehensä halunnut tappaa moneen kertaan.  Että sellaisia ne miehet vaan on.

Että Brasilia, mä oon vähän väsynyt. Ja voisiko se viisumilaki nyt vuoden odottamisen jälkeen vihdoin tulla voimaan että voisin edes jatkaa tässä maassa asumista, vaikka just tänään en tiedä, onko se edes hyvä asia. 

Ei mulla muuta just nyt.