Osana minun mentorointia yhden meidän
transition housen tytön kanssa on auttaa häntä löytämään työpaikka. Hän on
valmistunut koulusta ja yhtenä ehtona meillä oloon on se, että joko opiskelee
tai tekee töitä.
Suomessa ollessani toimin viimeiset neljä
vuotta työelämävalmentajana, joten kaikenlainen työnhakuun liittyvä opastaminen
ja ohjaaminen on minulla enemmän kuin selkärangassa. Mitä nyt kulttuuri ja
kieli on eri ja täällä on omat erikoisuutensa mitä tulee työelämään, mutta
peruspalikat on lopulta aikalailla samat.
Istuin ystäväni Vitorian kanssa
nettihakemusta väsäämässä kun mieleeni tuli elävästi vuosien takainen työ eri
puolilla Suomea mitä erilaisempien ihmisten vieressä istuessa ja niitä
samanlaisia hakemuksia täytellessä. Kysymykset on samat, ruudulla ja
työnhakijan mielessä.
Sitten kuulin ne sanat, joiden lähteen
tunnistan, koska Isä aina niin pehmeästi mieleeni laskee, ”I trained you for this, for her”, ne vuodet siellä piskuisilla
pienillä paikkakunnilla, Kokemäeltä Hyrynsalmelle, ne oli vasta alkua, ne oli
että oppisin sen maailman läpikotaisin, työnhaun ja kuviot, että voisin olla
täällä, tätä Vitoriaa varten, orpoa brasilialaista tyttöä, joka asuu hiekkatien
varrella, jolla ei ole tukiverkkoa, ei äitiä eikä isää - mutta minä olen.
For her.
Sitä jättää maansa ja kansansa,
hyvinvointivaltionsa - asfaltoidut tiet ja toimivan
sosiaaliturvajärjestelmän, kielensä ja
kulttuurinsa kantaakseen osaamisensa ja lahjansa ja antaakseen ne käyttöön paikassa,
jota vähiten odotti, rakentaakseen perintöä, jota ei vielä edes ymmärrä,
legacya, joka voi olla yhden neidon elämä. Ja se riittää.
For her.
Sanon yhä ja aina sanon kyllä näille
vitorioille, niille jolla ei juuri mitään ole, mutta jos minulla on jotain
antaa, for her, sanon kyllä,
loputtomiin.
I am trained for this.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti