Mayara

Viikottain istun yhden alkeellisen kodin pienellä sohvalla tuolla minun lempislummissa ihan tässä lähellä. Talossa ei ole vessaa, mutta tiskit saa pestyä juoksevalla vedellä. Nyt siellä on vaan likaa ja mutaa, koska tulvat, mutta kesä tulee taas. 

Siinä sohvalla minulla on kädessä vihko ja kirjaan ylös muistiin sitä, mitä Mayara minulle kertoo. Hän on pienen Adriellen äiti, alle kolmekymppinen iloinen nainen. Me puhutaan unelmista ja elämästä ja siitä, miten elämässä voi ne unelmat saavuttaa. Että ne olosuhteet on vain asioita, tärkeintä on se, mitä hän niillä resursseilla tekee ja että ottaa askelia itse eikä jää odottamaan, että joku tulee ja pelastaa ihmeelliseen elämään. 

Köyhyydessä suurin haaste ei ole se itse köyhyys ja varattomuus. Suurin haaste on olemassa olevien mahdollisuuksien tunnistaminen. Niitä kun ei siinä arjessa tunnu olevan. Sen huomaa jo siitä, että kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. 

Niin kuin se, että Mayaran pitäisi varata aika hammaslääkäriin. Hammas on tulehtunut ja aiheuttaa kovia särkyjä vähän väliä. Hän laittaa jatkuvasti viestiä, että voitko tuoda lääkettä. Voin toki ja aina autetaan, mutta sillä se säryn syy ei parane. Kysyin, miksi ei mene hammaslääkäriin. Siksi, että pitäisi mennä bussilla sinne omalle lääkärille noin kymmenen kilometrin päähän ja se on tosi monimutkaista kun ei osaa lukea tai tiedä, mihin se bussi menee. 

Selitin, että teet niin kuin minäkin ihan viikottain: kysyt. Asennettiin kännykkään sellainen appi, mistä voi tsekata vielä oikean bussin, katsottiin osoite, aukioloajat ja annoin tehtäväksi hoitaa ajanvarauksen ennen meidän seuraavaa tapaamista. Annettiin vielä bussiin rahaa, että ei jää siitäkään kiinni. 

Olisin voinut ottaa meidän auton alle ja kyyditä hänet sinne kymmenessä minuutissa, mutta miten sitten seuraavan kerran hän osaisi jos ei nyt opettele? En ole täällä aina auttamassa. 

Elämänmuutokset alkaa tuollaisista pienistä askelista ja siitä ajatuksesta, että kyllä minä osaan ja kyllä minusta on. Oli se sitten hammaslääkärikäynti tai unelma uudesta kodista, tai käynnistä Recifen keskustassa. Niin se maailma laajenee, rohkeus kasvaa ja kohta huomaa, että mikä vaan on mahdollista, vaikka olosuhteet olisi mitä. 

Ensi viikolla nähdään, miten Mayaran kävi. En malta odottaa, mihin hän vielä elämässään päätyy.