Rio

Rakastuin Rioon, kaupungeista kauneimpaan. Sinne lentää tästä Recifestä vajaat kolme tuntia ja kävin lyhyellä tutustumismatkalla viime viikolla, osin turistina, osin "töissä". Oli niin kaunista, että hengästytti. En usko että mikään kaupunki koskaan enää säväyttää samalla tavalla, oli se sitten missä päin maailmaa tahansa. Jos etsit uutta matkakohdetta jostain Etelä-Amerikasta, älä missaa Rio de Janeiroa. 

Rio kauneudessaan

Matka oli jotenkin tosi upea. Monta ajatusta jaettavana sieltä, osa pohdinnoista vielä itselläkin kesken.

Saatiin majoitus ilmaiseksi yhdellä Rion saarista. Sää oli ihanan viileä, jotain reilut parikymmentä astetta ja pitkähihainen oli tarpeen, sitä ei ole ihan hetkeen tapahtunut. Rio oli satumainen joka puolella. Niin kaunis rantoineen ja vuorineen, saarineen ja metsineen. Upeita kaupunginosia ja vaarallisia slummeja vierivieressä, joka puolelta upeat näkymät.

Ja sitten oli yksi maailman suurimmista kaatopaikoista, jonka vieressä 400 ihmisen slummi ja minun sydän, joka jäi sinne. Olin niin kotonani siellä mudan keskellä etten luksusravintolassa julkkisten kanssa aamupalalla koskaan (tämäkin tapahtui samalla reissulla...). Kerron tuosta Gramachon slummista lisää toisessa postauksessa, se oli niin vaikuttava.

Kuljettiin siis ystäväni Katen kanssa julkkisten seurassa ympäri kaupunkia, koska Brasilia on pitkälti kontaktien maa ja minulla ystäviä, jotka tuntevat pari maankuulua näyttelijää ja ne on sitä myötä myös minun ystäviä. Toki minulle he ovat vaan ihmisiä, toisille telkkarista ja elokuvista tuttuja kasvoja, samassa mittaluokassa kuulema tässä maassa kuin Julia Roberts ja muut Yhdysvalloissa. Seurastani johtuen päädyin aika moneen kuvaan ja tuijottelun kohteeksi. Ei ollut varsinaisesti pelkoa ryöstöistä tai muusta, mikä oli tietysti hyvä asia. Istuttiin siellä köyhimmässä slummissa ikinä yhdessä näiden näyttelijöiden kanssa ja takaisin tullessa huoltoasemalla ihmiset halusi selfieitä ja ravintolassa oli jono nimmareiden odottajista. 

Silti minulle ne tärkeimmät oli paljasjalkaiset pienet siellä slummissa, jollaista en koskaan ennen ole nähnyt. En samanlaista kurjuutta, en samaa iloa lasten kasvoilla, en samanlaisia hökkeleitä tai moottoripyöriä ajavia aseistautuneita isiä. 

Jos joskus muutan Rioon, älkää yllättykö.