Haastava viikko

Onpahan ollut viikko. 

Tiistaina oli se lastenkodin jäähyväispäivä ja sitten olin loppuviikosta kolmannessa vatsapöpössä sitten helmikuun puolivälin. Olen jo vähän kyllästynyt oksenteluun, ja etenkin siihen pesuaineen hajuun, millä vessan sitten sen jälkeen aina kuuraan. 

Keskiviikkona oltiin neljän naisen voimin matkalla syömään illalla, kun nurkan takaa tuli mies ja otti aseen esiin pysäyttääkseen ohiajavan moottoripyörän mahdollisesti ryöstötarkoituksessa. Otettiin aika nopeasti jalat allemme, tyyppi seisoi minusta noin neljän metrin päässä. 

Sinänsä kaikki meni oikeaoppisesti, niin kuin olen kolmisen vuotta treenannut: en ollut liikkeellä yksin vaan osana isompaa porukkaa, joka on vaikeampi ryöstökohde kun yksin kävelevä naisihminen.

Yhdellä meistä oli avaimet kädessä - tämä on tärkeää siksi, että jos vaikka laukku viedään, aina pääsee kotiin tai baselle. Minulla oli jalassa hyvät kengät, joilla kärsii juosta lujaa, tämä on mun prioriteettilistalla korkealla, en ikinä kävele sandaaleilla muuta kuin lähikauppaan jos sinnekään. Rahapussi oli kotona - koin vahvasti lähtiessä, että pitää jättää kortit ja ylimääräiset sälät turvaan, tätä en tee ikinä paitsi just sinä iltana. Lisäksi kellään muulla ei ollut laukkua kuin minulla, jonka olisin luovuttanut ilomielin jos olisi tarvinnut. Kännykkä oli piilossa rintsikoiden alla, tämä on myös ihan peruskauraa täällä liikkuessa. Ryöstäjät kun ovat yleensä puhelinta tai rahaa vailla, kannan seteleitä mukana ihan aina siltä varalta. 

Olin myös aikaisemmin viikolla muistuttanut itseäni siitä, että se että en ole kuullut ryöstöistä taas pitkään aikaan ei tarkoita, etteikö niitä tapahtuisi ja että pitää olla hereillä koko ajan kadulla liikkuessa. Niinpä kun se mies siitä nurkan takaa eteemme pölähti, sanoin jo ääneen, että jaahas, mikähän tämä tyyppi nyt on. Kymmenen sekuntia siitä ja oltiin jo juoksemassa pois päin.

Poliisit tuli ja sai miehen kiinni. Jotain ammuskelua siinä oli kuulema tapahtunut poliisien suunnasta, mutta me oltiin siinä vaiheessa jo basella haukkamassa happea. 

Nämä kuulostaa hurjalta, mutta pitää muistaa että sattuu kohdalle äärimmäisen harvoin ja tämä on Brasilia ja Recife on ihan oikeasti yksi vaarallisimmista kaupungeista tässä maassa ja todennäköisyys olisi jollekin vastaavalle oikeasti paljon suurempi, mutta mulla on oikeasti varjelus mukana kun tuolla menen. Niin kuin tuossakin tapauksessa, kukaan ei ole niin hölmö, että alkaa ryöstää moottoripyörää vauhdista eikä neljää naista jotka on ihan vieressä. 

Kaikki on siis hyvin, ei tullut nämä tapahtumat uniin ja koko tilanne oli ohi nopeasti ja meillä oli matkaa baselle turvaan vain joku 200 metriä ja minuutin päästä oli paikallisia miehiä pörräämässä moottoripyörillään lähiötä ympäri etsien tätä ryöstäjää poliisien apuna. Uskallan edelleen kävellä pimeällä myös itsekseni ja tunnen kadut, joilla on liikennettä sen verran, että ei ole hätää. Auton korjauksen hoidan silti heti pois alta, jos nuo tilanteet voi ajamalla välttää, teen sen mielelläni.