Tropiikin taudit

Olen toipumassa aika ärhäkästä vatsataudista. Nämä tropiikissa leviävät kaikenmaailman pöpöt on siitä inhottavia, että mun vastustuskyky on niille aika olematon. Harvoin täällä kuitenkaan sairastan, mutta olin meidän lastenkodilla hoitamassa vauvoja ja epidemia iski sieltä. Se levisi nopeasti ja meillä oli puolet tiimistä pois pelistä useamman päivän. 

Nämä paikalliset menee ihan hysteeriseksi pienimmästäkin vaivasta. Ymmärrän, että vatsatauti tässä helteesä on toki lapsille ja vanhuksille ihan vaarallinenkin ja kuivuminen uhkaa nopeasti, mutta terve aikuinen pärjää kyllä muutaman päivän sairastaa kotonakin. Paitsi brassi ei pärjää. 

Minä sain ensimmäisen päivän aikana viisi tekstiviestiä, jossa tarjouduttiin viemään mut ensiapuun. Olin että miksi. Olivat että saat lääkkeitä (vatsavirukseen??) ja hoitoa. Olin että tuokaa mulle kookosvettä ja gatoradea niin pärjään ihan hyvin. Yksi lähetti sellaisen apteekin yhteystiedot, jotka kiikuttaa lääkkeet kotiovelle. En ymmärrä, mitä minun olisi sieltä pitänyt tilata? Jotain imodiumia? Tällaiset taudit on vaan parempi sairastaa eikä yrittää niitä väistää ja jättää pöpöä kehoon. Sain tilaamani juotavat ja selvisin taudista ihan kunnialla, vaikka se nyt mitään herkkua ei tietenkään ollut ja olin itsekseni kotona koko ajan. Sitäkin ihmeteltiin, että mene nyt jonkun luo sairastamaan. Öh, ei ole ollut tapana levittää vatsatautia kellekään huvikseen.

Kaikki muut meidän tiimin sairastuneet kävi sairaalassa. Siellä oli kuulema kaikilla sama epidemia päällä. En yhtään ihmettele, jos on kohta monella muullakin kun tarttuu niin helposti ja kaikki on sumpussa siellä odotushuoneessa jonottamassa lääkärille, joka passittaa kotiin sairastamaan ilman reseptiä. 

Kerroin kerran, että ei meillä kuumeessakaan juosta päivystykseen heti niin kuin täällä. Että hyvin voi kolme päivää olla kotona ja katsella, ottaa buranaa ja panadolia ja juoda paljon. Nämä sai melkein halvauksen, että kuumeessako et mene lääkäriin, että sähän voit vaikka kuolla. Kerroin, että ainakaan tähän mennessä en vielä ole kupsahtanut, vaikka ihan olen kotona monta kuumetautia sairastanut ja ihan työnantajallekin vaan puhelimitse asiasta ilmoittanut. 

Yhdellä nyrjähti kävellessä nilkka. Tai murtui, kuten hänen äitinsä diagnosoi Skypen välityksellä kolmen tunnin lentomatkan päästä. Tämä tyttö oli että on mentävä ensiapuun heti. Olin että en vie, koska siihen laitetaan nyt kylmää ja koholle ja jos se kerran liikkuu vielä niin jäät henkiin. Hän itkua tuhertaen yritti pakottaa mut ajamaan. Käskin rauhoittua ja hain jääpussin. Hän otti tulehduskipulääkettä ja parin päivän päästä käveli ihan ookoo. Silti intti, että seuraavalla kerralla kyllä menee lääkäriin varmasti. 

Välillä mietin, että miten tehokkaasti täällä voisi tuota ilmaista terveydenhuoltoa priorisoida ja kuluja säästää, josko ne verorahat nyt ylipäänsä puhtaasti liikkuu edes. Pienellä awarnesilla tämä kansa osaisi ihan itse handlata pienet naarmut kotona eikä kansoittaa UPAa, sitä niiden kuuluisaa ensiapua. Jossa muuten olen kerran joutunut potilaana käymään ja mietin jo silloin, että toista kertaa ei toivottavasti tule. Oli vähän jännä, mutta siitä toisen kerran enemmän. 

Miten me Suomessa opitaan, että lääkäriin ei aina tarvitse mennä? Mistä me tiedetään kaikenmaailman vaikuttavat aineet, ibuprofeiinit ja muut niin hyvin? Tai se, miten monta buranaa voi päivässä rauhallisin mielin ottaa ja vähän parasetamolia päälle? Tai että norovirus ei kuole käsidesiin, mutta käsien hyvä saippuapesu on paras keino välttää tauti? Ja miten sen kaiken perustiedon saisi tälle kansalle solutettua? Äidinmaidossa jotenkin?