Argh.

Tänään otti jotenkin päähän kaikki. Näitä tällaisia koko päivän kestäviä ärsytysfiiliksiä on enää tosi harvassa, eikä niihin aina tarvitse sen kummempaa selitystä, mutta ajoittain sellainen muukalaisfiilis on tosi vahva. 

Se fiilis, että oot kulttuurisesti vain tosi erilainen kaikkiin verrattuna. Kielellisesti, taustoiltasi ja myös koulutukseltasi. 

Sitten istut palaverissa, missä tehdään isoja päätöksiä ja tajuat, että kellään ei ole ammatillisesti mitään hajua siitä, mitä seurauksia niillä tehtävillä päätöksillä on. Ja vaikka miten yrität selittää kahdella kielellä, viesti ei vaan mene perille eikä sun koulutuksesta nouseva asiantuntijuus paina yhtään mitään. 

Tai vierailet slummissa ja keskustelu kääntyy lasten kurittamiseen ja tapoihin kodeissa ja kauhulla kuuntelet, miten myös oman tiimisi jäsenet kertoo tosi karuja tarinoita lapsuudesta, milloin mummonsa löi kasvoille jos ei muistanut teititellä tai puhutteli äitiä muuksi kuin Senhoraksi tai pakotti olemaan itkemättä tai antaisi oikeita syitä itkeä. Täällä koillisessa sellainen kotona ilmenevä väkivalta ihan kuritusmielessä on todella syvällä ja jopa "paremmissakin piireissä" ihan tavallista ja hyväksyttävää. Siinä missä miellä ei saa lasta tukistaa, täällä saa lapsia esimerkiksi vyöllä lyödä ja sandaalilla piestä ihan normaalissa arjessa surutta. 

Yksi tiimikaveri kertoi, miten machokulttuuri täällä näkyy muun muassa niin, että hänen isänsä ei koskaan laittanut itse ruokaa lautaselle, vaan vaimonsa aina kantoi valmiin lautasen eteen. Joka ikinen päivä. Meidän tiimissäkin on yksi sellainen latinomies, jolle vaimo aina tekee annoksen ja tuo syötäväksi. 

Yhden ystävän veli oli avioeronsa jälkeen muuttanut takaisin kotiin vanhempiensa luo (minnekäs muuallekaan aikuinen mies menisi) ja tämä ystäväni asuu siellä myös (minnekäs muallekaan aikuinen nainen menisi). Heidän äitinsä oli ohjeistanut tätä naispuolista ystävääni, pikkusiskoa, että hänen pitää järjestellä veljensä vaatekaappi joka viikko. Koska niin nainen tekee.

Välillä tekisi mieli ravistella kaikkia.

Tai ajatella, että kyllä me siellä Suomessa osataan kaikki niin paljon paremmin.

Mutta ei voi. Eikä me kaikkea osata paremmin, vaikka jotain kyllä. Mutta se on väärä asenne täällä. On mentävä jotenkin alemmas, polvilleen, palveltava kunnioittaen eikä ylhäältä alaspäin osoittaen. On opittava ymmärtämään asoita ihan uudella tavalla. On sanottava, että en ymmärrä, mutta yritän. Sitten voi olla jotain mahdollisuuksia kommunikoida uutta tapaa tehdä tai ehdottaa, että hei entä jos niitä lapsia kannustettaisiin eikä kuritettaisi. Miehet voimaannuttaisi naisia eikä alentaisi. Tai järjestelisi sen oman vaatekaappinsa vaikka, aloittaisi siitä.