Niin on makea elämä

Täällä on vaalit. Nyt mennään jo toista kierrosta ja äänestetään kaupunginjohtajasta ja maakuntajohtajasta, mikä kuvernööri se sitten onkaan. Paikallisten on pakko äänestää, siitä seuraa ties mitä sanktioita jos niin ei tee. Niinpä ehdokkaat tekee kaikkensa äänet kerätäkseen. 

Flaijereita ja mainoksia on joka paikassa. Minun oveen olivat liimanneet ison plakaatin. Kirjoitin siihen päälle ystävällisesti, että POR FAVOR, não posso votar!! Että en saa äänestää, kiitos vaan.

Maailmanrauhan lisäksi eniten odotan sitä, että nuo #!*#= mainosautot lopettaa ajamisen tuolla kaduilla. Niissä on ihan älyttömät äänentoistoämyrit ja sellaiset lastenlaulumainosmusat, että en enää kestä. Toisessa (enää siis kaksi ehdokasta jäljellä) niistä lauletaan siitä numerosta ja sen perään toistetaan hei-hei-hei-hei ja toisessa on renkutus siitä numeron väännöksestä, numero on doze (12) ja väännös doce (makea). Sen tyypin elämässä kaikki on makeaa, on makea vaimo ja makea koti ja makeat lapset ja varmaan makea elämä.  Että äänestä sinäkin doze. 

Ei mitään logiikkaa.

Tsiis. 

Tätäkin kirjoittaessa molemmat mainosautot on menneet asuntoni ohi kahdesti. Kah-des-ti. 

Hei-hei-hei-hei. 

AAAARGH.

Onneksi en joudu äänestämään täällä. En nimittäin tiedä, miten voisin hyvällä omallatunnolla antaa ääneni niiden kampanjointien perusteella kenellekään ja luottaa, että nyt kun ovat rahansa niin onnettoman huonoihin biisivalintoihin ja mainoksiin upottaneet, ne jotenkin ihmeen kaupalla varmasti käyttävät kaupungin rahat viisasti...

Sopii toivoa, että ne biisien tekijät saavat palkkansa. Luulisi jotain teostoa heruvan, kun laulunsa on soitettu sen kaksi miljoonaa kertaa tässä viime viikkojen aikana. 

Henkilökohtaisesti toivon myös, että niiden ämyriautojen kuljettajat saa tämän jälkeen jotain henkistä tukea, ennenaikaisen eläkkeen ja mielenterveyspalveluita. Ovat muuten ihan varmasti niiden tarpeessa.