Ryöstöjä siellä ja ryöstöjä täällä

Kummallisesti sitä tottuu asioihin, jotka ei ole oikein. Siinä on jotenkin niin fine line, että mikä kuuluu kulttuuriin ja siihen tulee mukautua ja siihen, mikä kuuluu kulttuurin, mutta on vain yksinkertaisesti väärin. Se fine line tulee siitä, että sitä vaan adaptoituu vaikkei haluaisi, asioista tulee arkipäiväisiä, on ne miten typeriä tahansa.

Olen tottunut siihen, että saan aplodit ja kummarruksia kun vaihdan 20 litran vesipullon vesikoneeseen. Täällä sen tekee vain miehet, naiset ei ikinä koskaan milloinkaan, koska pullohan on - o-ou - painava. Olen myös tottunut siihen, että minun ajamista ihmetellään. Siihen, että työmaalla lopetetaan työt ja käännytään tuijottamaan kun ajan Kombilla ohi, etenkin jos on vielä miehiä kyydissä. Ajaako tuo vaalea nainen?

Minun kävelemistä ihmetellään. Brassit ei ainakaan täällä kuumassa koillisessa lähtökohtaisesti kävele, ellei sitten ole köyhä ja autoton. Minä näytän ulkoisesti (vaalea iho ja hiukset) rikkaalta ja minunkaltaiset ei kävele. Ei, koska on hiki ja ei, koska on autot. Ei, koska on nainen. Nämä meidän talon ihmiset käy autolla kaupassa. Tuossa sadan metrin päässä. True story. (Ja sitten autosta ne lastaa ne tuhannet pienet ostoskassit kaupasta tähän meidän pihaan anastettuihin ostoskärryihin ja ajaa sen hissiin ja asunnon ovesta sisälle. Fyysistä työtä voi vältellä aika pitkälle, olen huomannut.)

Ja nyt jotenkin hassusti olen tottunut siihen, että kaikenmaailman ryöstöjä vaan on koko ajan. Joulukuussa kotiinlähtöpäivänä (siis täältä Suomeen) pari meidän brasilialaista vierasta ryöstettiin aseella ihan basen ulkopuolella keskellä kirkasta päivää. Minä olin tullut basella puoltatuntia aikaisemmin kävellen samasta kohtaa. Tytöt oli niin paniikissa, että heidän rauhoittamiseen meni tunti. 

Meidän tammikuun koulun aikana ryöstettiin aseella uber-taksi ihan basen edestä. Samalla kyydissä olleet kolme meidän opiskelijaa ja uber-kuski menettivät kaiken mitä oli mukana, kuski toki sen autonsakin, että sillä kävi huonoin mäihä. 

Sitten on näitä lukuisia puhelinryöstöjä joka paikassa ja koko ajan. Niin paljon, että siitä on huolestuttavasti tullut arkipäivää. Kohautan vaan olkiani ja olen, että aijaa. 

Siihen ei pitäisi tottua. Se on väärin. Tämän maan taloudellinen tilanne on ihan syvältä ja nämä ryöstöt yleistyy koko ajan. Aina mietin, että no se on vaan puhelin, mutta eihän tässä vain siitä ole kyse. Jokaisella pitäisi olla oikeus omaisuuteensa ja vapauteen ja koskemattomuuteen. 

Huoh. Mutta minkäs teen?