keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Riisiä ja papuja, ei kiitos!


Ihan tsiljoona postausideaa ollut mielessä jo vaikka miten kauan, mutta siinä vaiheessa kun saan ne kirjoitettua tähän, netti pätkii niin että menee järki. Se menee nykyään harvemmin ja hitaammin kuin ennen, mutta menee kuitenkin. Brasilia opettaa. 

Kaikki aina kysyy, että mitä täällä syödään. Minäpä kerron:papuja ja riisiä, joka ikinen päivä. Tai minä en syö, en tykkää pavuista mitenkään erityisesti ja sama matsku päivittäin kyllästyttää ketä vaan. Minä syön vihanneksia enemmän viikossa kuin keskivertobrassi vuodessa. 

Kolmekymppinen kollegani meinasi nauraa pissit housuun kun näki mut syömässä porkkanaa. Kertoi, että ei ole ikinä nähnyt kenenkään syövän kokonaista porkkanaa tuolleen (kuorittuna, sellaisenaan) ja sitä piti esitellä kaikille ja ottaa valokuvia perheelle lähetettäväksi ja ihmeteltäväksi. 

Mun amerikkalainen kämppis puolestaan ei ole koko kolmenkymmenen elinvuotensa aikana koskaan leiponut mitään muutoin kuin valmiista sekoituksesta. Tein sämpylöitä ja ensi se kysyi, mitä ne on. Sitten se kysyi, että täh, saako täältä sämpyläleivontasekoituksiakin. No en tiedä, ihan ite tein. 

Valmiin sämpylän se söi maapähkinävoilla ja hillolla. Minusta se meni jo pyhäinhäväistyksen puolelle, mutta pistin kulttuurierojen piikkiin nieleskellen. 

Eilen ravintolassa joku paikallinen pikkumuksu kysyi, että mikä tuo on ja osoitti minun lautasella ollutta salaatinlehteä samalla kun joi nokkamukistaan kokista. 

Minä kokkaan suomalaista ruokaa tai jotain aasialaisvivahteista suomalaiseen makumaailmaan sopivaa sapuskaa ja olen siitä onnellinen. Salaatit pitää liottaa etikassa ja kaikki kuorimaton vihannes muutenkin, hintsusti työlästä, mutta kaikkea en jaksa koko ajan keittääkään. Kämppis syö amerikkalaisittain sipsejä lounaaksi ja suklaata välipalaksi telkkarin ääressä, mutta ei kokkaa mielellään ja sen kasvisten pilkkomista vierestä seuranneena päättelin, että ei ole varmaan koskaan juuri kokannutkaan. 

Ollaan me suomalaiset ihan sellasta terveellisen ruuan kansaa lopulta. Pitää tulla tänne maailmalle katsomaan, miten puhdasta se kotimainen ruoka on ja miten monipuolisesti meillä on kaikkea. Kesällä tuun käymään ja syön salaatinlehtiä pesemättä ja kurkkua kuorimatta, promise. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti