2/5

Täällä Etelä-Amerikassa tuo sukupuolten välinen tasa-arvo on välillä sellanen kiva ideaali, jota ei arjessa kuitenkaan näy. Asenteet on syvällä ja ne ei muutu hetkessä, enkä tiedä haluaako kukaan täällä edes muutosta. Sama ilmiö, kun täällä aikuiset ihmiset haluaa asua vanhempiensa kanssa hamaan kuolemaan asti, koska kukaan ei kannusta itsenäistymään.

Joka tapauksessa kadulla kulkiessa tällainen kaltaiseni mamuihminen saa paljon huomiota jo pelkästään siksi, että tukka on vaalea ja siksi, että ykinkertaisesti näytän ulkomaalaiselta. Naisten perään yleensäkin huudellaan ja vihellellään ja pidetään oikeutena kommentoida toisen ulkonäköä pelkästään siksi, että tuijottaja on mies ja ohikävelijä nainen. Sitten kun on tällainen mamunainen, se kommentoinnin ja tuijottelun määrä menee ihan överiksi. Minulla menee herne nenään sellaisesta, ja se menee vielä kaikenlisäksi ihan sinne nenäonteloihin asti. 

Niinpä olen sitten kehittänyt tällaisen systeemin, joka saa paikalliset kollegani pitämään minua ihan sekopäisenä eikä ne tiedä, haluaako ne enää kulkea kadulla mun seurassa. Pidän nimittäin uutena oikeutenani sanoa sitten itsekin sanottavani siitä huutelijasta tai tuijottelijasta - tätä on tasa-arvo, ystävät. Verbaalisesti en pärjää portugalilla näille paikallisille, mutta kyllä minä käsimerkkejä osaan. Enkä nyt tarkoita mitään keskaria, sen osoittelu nyt on mautonta missä päin maailmaa vaan. 

Heti kun kuulen jonkun kommentin tai huomaan jonkun tuijottavan, käännyn sitä tyyppiä päin. Katson ensin arvioiden päästä jalkoihin, lopuksi silmiin ja muodostan sormilla laskettavan numeron, tyyliin että nooo, en nyt tiiä, oot ehkä 2/5 ja sitten puistan nenää nyrpistäen vähän päätä tai teen käsillä sellaisen siinä-ja-tässä -eleen ja sanon ei kiitos portugaliksi. 

Sitä ei kukaan paikallinen täällä tekisi ikinä, mutta vitsit että saa tyypit hämmentyneeksi ja itselle hyvän mielen. Bring it on, huutelijat, make my day!