keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Samban maa

Kävin lihakaupassa. 

Kassalla työskentelevä arviolta nelikymppinen täti lauloi ääneen ostoksiani piippaillessa. Biisi oli joku minulle tuntematon brasilialaisveisu.  Lopuksi kysyi, tykkäsinkö sen esityksestä. 

En oikein tiennyt, että pitäisikö olla sarkastinen vai valehdellen kehua kohteliaasti. 

Menin supermarkettiin. Kassasetä lauloi. Se ei lopettanut edes kertoakseen paljonko ostokset teki.

Kävelin hedelmäkauppaan. Tienvarressa työskentelevä sähköyhtiön mies lauloi sydämensä kyllyydestä tikapuilla keikkuessaan. Ehkä se piti työstään?

Bussissa joku nuori jantteri kuunteli musiikkia kuulokkeilla ja lauloi mukana. Kyllä te tiedätte, miten hyvältä sekin kuulostaa. 

Yritin sijoittaa nämä kaikki tapahtuvaksi Suomeen enkä saa siitä edes mielikuvaa muodostumaan, sen verran absudria se olisi. Okei, sekin, että olisi erikseen hedelmäkauppa. 

Nämä täällä osaa iloita arjesta, pitää hauskaa ja olla aina hyvällä tuulella. 

Mietin, että jos niilläkin olisi karaokebaarit, laulaisiko kukaan enää muualla?  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti