Eilen vierailin yhden slummiperheen luona. Perheen
pienin on neljän kuukauden ikäinen syötävän suloinen tyttö.
Äiti kertoi ylpeänä, miten vauva pystyi jo yhdeksän
päivän ikäisenä syömään papuja ja riisiä. Ja että nyt syö omenaa kuin vettä
vaan.
Hei sinä suomalainen neuvolatäti, tule tänne ja
perusta pieni walk-in vastaanotto tuonne köyhyyden keskelle. Kerro niille sinun
ammatillisella osaamisella, että ei se
yhdeksän päivän ikäinen vielä oikein voi sitä riisiä syödä.
Vai voiko?
Se äiti kun sanoi, että hyvin on testinsä sujuneet. Että
pitäähän kaikkea kokeilla.
Ikävää, että se koekaniini on se syötävän suloinen
neljäkuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti