Kaasua!

Tiedän, että olen varmaan vähän outo, mutta yksi eniten minulle riemua tuottavia juttuja täällä on ajaminen. Meillä on ministryllä sellainen peltikasa autona, että ei mitään rajaa. Se on tuo kuvan upea Volkswagen Kombi. Täällä se on ihan laillinen kulupeli, vaikka en usko, että monessakaan maailmankolkassa sitä saisi edes rekisteröityä. Siinä on vaihteet, jarrut (jotka esimerkiksi viime viikolla toimi vähän niin ja näin), valot ja that’s it. Yhdeksän paikkaa ja neljä rengasta.

Minä nautin ajamisesta Kombilla. Se on iso auto, minä olen pieni nainen ja jotenkin se alkeellinen kottero on vaan just niin oikea ajoneuvo täällä möykkyisillä hiekkateillä ja reikäisillä asfalteilla.

Joka kerta kun ajan sillä, olen hiestä märkä. Kombi nimittäin kääntyy vain vaivalla ja voimalla. Silti joka kerta minua naurattaa melkein hysteerisesti. Ihan kaikki. Se auto ja tämä liikenne ja etenkin se, jos on ihmisiä kyydissä. Että miten ne uskaltaa.

Olen nyt monen todistajan nojalla todettu tiimin parhaaksi kombi-kuskiksi. Se on arvonimi ja tässä miesten määrittämässä kulttuurissa erityinen nimi naiselle. Etenkin tällaiselle vaalealle mamunaiselle.

Suomalainen Tero, joka opetti minua täällä ajamaan, antoi hyvän vinkin. Hän sanoi, että pitää unohtaa kaikki mitä olen ajamisesta ja liikennesäännöistä koskaan Suomessa oppinut ja on mentävä liikenteen mukana ja oltava vähän sekaisin.

Onnistuu!

Täällä kortin voi saada rahalla, joten on ihan ymmärrettävää ja samalla ihan hullua, että jengi ei oikeasti tiedä liikennesäännöistä mitään. Tööttiä vaan ja täältä tullaan, se joka ehtii antaa äänimerkin ensin, saa mennä ensin. Tai se, jolla on isoin auto. Niin kuin minä.

Yksi meidän basella työskentelevä brasilialainen ajokortiton mies oli kyydissäni tässä taannoin. Ajoin liikenteen mukaan ja välillä nauroin ääneen ihan vaan koska se ratti on ihan mahdoton (on muuten kerran lähtenyt ajaessa irtikin. Minä en ollut silloin kuskin paikalla, onneksi) ja liikenteessä joutuu puikkelehtimaan ja se on jollain kierolla tavalla minusta aika viihdyttävää.

”Henna, sä ajat kuin hullu brasilialainen”, kyytiläiseni huusi.

Otin sen kohteliaisuutena. Koska driving goals.