Katukirkossa jututin 15-vuotiasta Rafaelaa. Hän on
kaunis tyttö, joka asuu keskustan yhdessä isossa slummissa ja tulee iltaisin
viettämään aikaa kadunkulmaan saadakseen ruokaa ja paetakseen slummin
mahdollisia ammuskeluja. Kotinsa on myös ahdas ja kaverit myös niillä
kaduilla.
Rafaela istui lakkaamassa minun kynsiä - se on yksi
torstai-iltojen huveista monille tytöille ja me tuodaan lakat mukanamme, jotta
kaikki halukkaat saa niitä käyttää. Samalla on hyvä hetki jutella ja kuunnella
viikon tapahtumat. Kysyin siinä vähän kuin ohimennen, että mistä muuten Rafaela
unelmoit. Hän tuijotti käsiäni ja sanoi hiljaa, ettei enää mistään. Kertoi
sitten, että vielä pari vuotta sitten unelmoi siitä, että oppisi kirjoittamaan
oman nimensä, mutta että enää ei jaksa siihenkään uskoa.
Siinä istui tämä satoja kirjoja lukenut maisteri eikä
osannut korkeasta koulutuksestaan huolimatta vastata yhtään mitään. Mietin tätä
mahdollisuuksien maailmaa ja sitä, miten erilainen maailma meille monesti on,
riippuen siitä, missä se koti sijaitsee ja kuka meihin uskoo ja eteenpäin
rohkaisee.
Ehkä kysyt, että opetinko häntä kirjoittamaan nimensä
sinä iltana? En opettanut. Olisin hyvin voinut, helpostikin. En vaan halunnut
lannistaa sitä käsiään tuijottavaa neitoa sillä, että valkoinen ulkomaalainen,
gringa, tulee noin vaan tänne kadulle kaukaa hänen kotiinsa ja osaa vielä
kirjoittaakin. Minusta olisi melkein tuntunut lällättelyltä, vaikken ole tehnyt
mitään niiden uskomattoman rajattomien mahdollisuuksien eteen, mihin Suomessa
olen päässyt käsiksi kysymättä tai kyseenalaistamatta.
Jos siellä Suomessa alkaa pahoinvointi ärsyttää ja
tuntuu, että yhteiskunta horjuu ja koulutuksen taso heikkenee, kun leikataan
sieltä ja täältä vähän pakon edessä, tuu tänne. Hoida matkavakuutus ja
rokotukset, maitohappobakteerit ja buranat - jokaisen suomalaisen
vakkarivarustus - ja pakkaa vaikka omat kynät mukaan. Täällä odottaa avartava
maailma ja lukutaidottomat lapset, teinit ja aikuiset ja niillä on sulle paljon
annettavaa, joskus enemmän kuin sinulla niille. Kokemusta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti