Arkipeliä

Brasiliassa pelataan sellaista hauskaa kohteliaisuuspeliä joka päivä. Sen pelin nimi on äläkoskaanloukkaaketään ja sen esiintymisaluetta on erityisesti tämä nordeste, koillinen. Siinä pelissä ei voi sanoa kenellekään ei tai puhua mitään suoraan, koska pelin ehdottomana sääntönä on välttää minkäänlainen toisen loukkaaminen tai epämukava tila. Sanoja pitää varoa. Tekoja pitää varoa. Ajatuksia pitää varoa.

Se ilmenee myös puheessa kohteliaisuutta vilisevien sanojen ja ilmaisujen runsaana käyttönä. Konditionaali on koko pelin kunkku. Olisinkohan mitenkään voinut kysyä sinulta yhtä asiaa? Voisitko ystävällisesti auttaa minua, por favor? Anteeksi, minun olisi pitänyt huomata että sinäkin haluat mennä tästä ovesta samaan aikaan, anteeksi tosi paljon. Myös kutsumanimet, kuten rakkaani, ystävä, kulta, kaunis ym. ovat erittäin tärkeitä ja niitä tulee viljellä ihan ventovieraille epäsopivissakin hetkissä.

Siihen peliin liittyy myös etunimet. Ne on tärkeät. Kahvilassa keskustelu menee suunnilleen tätä rataa: 

Tarjoilija: Hei rakkaani, mitä kuuluu ja tervetuloa. Minun nimi on Miguel. Mitä vaan haluat kysyä, ole vapaa ja sinun nimi on?

Minä: Henna, hei. Miguel, haluaisin tilata yhden kahvin. 

Miguel: Miten hienoa, Henna. (Kahvilaatujen esittelyä, tilauksen kirjaaminen...) Palaan pian, Henna. 

Miguel palatessa: Tässä sinun kahvisi, Henna. Toivottavasti maistuu, Henna. 

Minä: Miguel, saisinko laskun?

Miguel: Totta kai, Henna. Pieni hetki, Henna. 

Ja sitten se jatkuu sellaisena kohteliaisuuslätinänä hamaan loppuun saakka niin että ärsyttää. 

Mitäs sitten, jos tekee tässä pelissä virheen? Ou nou, rosvosektori. Se on kohtalokasta ja sitä pitää varoa. Seurauksena on nimittäin totaalinen loukkaantuminen ja se täällä osataan jopa Satakuntaa paremmin (nyt joku porilainen vetää herneen nenään, I so know it). Sitten ollaan ihan sydän verillä ja lakataan puhumasta ja sen voi aiheuttaa jo se, että ei ole sanonut hyvää huomenta ja halannut jotakuta. Eikä se sydänveri muuten lakkaa vuotamasta ihan heti, voi kestää viikkoja.

Nää säännöt on vähän vaikeat tällaselle suoraviivaiselle mamulle. Onneksi voin aina pelata sen, soritulenkylmästäkulttuurista -kortin. Se ei aina tosin käy. Voi joutua vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Sitten on niitä tilanteita, missä koko peli unohdetaan. Niin kuin kadulla kulkiessa ja kassajonossa, jossa joku puhtaalla kyynärpäätaktiikalla runnoo tiensä sun eteen ja alkaa latoa ostoksia liukuhihnalle. Siinä menee sitten sillä suomalaisella se herne tosi syvälle ja tulee sanottua pari sanaa. Brassi vetää siitä tietysti herneet ja mulkoilee sinua pahalla silmällä ja kertoo kassamyyjälle, että on muuten moukka tuo ulkomaalainen tuossa, palaisi kotiinsa ja oppisi tavoille.

Joku päivä pelaan tätä vielä ammatikseni, sano mun sanoneen.