Laguunin rannalla

Missä sinä leikit lapsena? Oliko ehkä joku lähimetsä tai pihan leikkipaikka tai lähiön kulmat? Minulla oli röllimetsä, takapiha lampineen, hiekkatietä ja vihreää metsää metsäautoteineen kilometritolkulla. Mustikassa sai käydä niin kaukana, että kotiin vielä näki. Talvisin ajettiin moottorikelkalla takapellolla ja järvelle eväiden kanssa, syksyisin sinne käveltiin. 

Tänään leikin 5-vuotiaan Lucaksen kanssa slummissa. Lucas täytti viisi viime viikolla, äitinsä luuli, että juhlapäivä on vasta toukuussa ja huomattiin yhdessä tuumin tänään, että synttäripäivä olikin ehtinyt mennä ohi. Lucaksen äiti ei osaa lukea ja syntymätodistuksessa sen päivän tarkistaminen on siksi vähän haastavaa ja kun ei ole kalenteria, menee viisivuotiaan merkkipäiväkin helposti ohi. 

5-vuotias halusi näyttää minulle, missä aina leikkii itsekseen, lempipaikkansa. Olin aika otettu. Siinä seisottiin ison laguunin rannalla, seisova vesi oli levästä ja liasta vihreänä monta metriä rannasta, roskaa oli niin paljon, että mietin, miten hyvää kala on, jota miehet näkyi sieltä pyytävän vähän matkan päässä. Aurinko poltti niin että olkapäät paloi.

Lucas kahlasi veteen. Yritin estellä, voin vaan kuvitella, mitä pöpöjä sieltä saa ja juuri yritettiin hoitaa äitinsä jalkojen ihottumaa, joka on tullut siitä kun sateella joutuu kävelemään lantakasojen keskeltä kotiin sandaaleissa. Lucas ei välittänyt, se vain nauroi, että tia, aina teen näin, älä huoli. Noukki vedestä likaisen pullon toivoen, että siellä olisi joltain viesti. Oli kuullut pullopostista koulussa. 

Huomasin rantavedessä vähän kauempana koiran päättömän raadon. Rantaan tallusteli hevonen juomaan. Tiedän, että siellä on myös isoja käärmeitä, olen nähnyt kuvia kun ne luikertelee slummien olohuoneisiin tulva-aikaan, silloin kun sen laguunin vesi ulottuu taloihin sisälle asti.

Siinä on Lucaksen lempipaikka, jota hän ylpeänä ja pelottomana esitteli. Likainen, haiseva laguunin ranta vihreine vesineen ja ne aarteet, joita hän vedestä nosteli ja minulla oli tänään kunnia sitä päästä katsomaan. 

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta ei minulta mitään puutu - ei kokemuksia, ei aarteita eikä elämää muuttavia hetkiä. Tänään sen taas muistin.