sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

40,5 C

Viime viikon lämpötilat on olleet neljänkympin kuumemmalla puolella. Paikalliset vitsailee, että suomalaisena minä olen kuumuuteen tottunut ja että yritä nyt nauttia, kun on sitä saunaa ikävä. Minä yritän epätoivoisesti selittää, että ei sauna ole mitään tähän verrattuna ja lopulta aina päädytään siihen iäisyysihmettelyyn, että käyttekö oikeasti alasti siellä saunassa ja eikö se ole ihan hävytöntä. Kerroin niille, että meillä on saunassa suunnilleen saman verran päällä kuin täällä paikallisilla rannalla ja sauna on sentään (yleensä) kotona. Oikeasti, yksistä suomalaisista bikineistä saa kolmelle brassille rantsuasun helposti. Uimapukua ei käytä kukaan, se on selvä merkki siitä, että oot tullut jostain tosi kaukaa maasta jossa ei ole hiekkarantoja. 

Brasilialaisen omistaman auton tunnistaa myös helposti. Se on aina puhdas ja kiiltävä sisältä sekä ulkoa. Suurin osa meidän naapureista pesee autonsa kahdesti viikossa tuossa pihassa. Yläkerran naapuri soitti yhtenä päivänä ja kertoi pesseensä minun auton. Olin että kiitos tosi paljon, en edes huomannut. En viitsinyt kertoa, että en ole pessyt sitä koko aikana mitä olen sillä ajanut. Yritin sopertaa, että joo kato kun mä työskentelen tuolla slummeissa ja se on aina aika mutainen. Naapuri sanoi, että sitä hän ajattelikin, kun ei kellään muulla ole niin likaista kulkuneuvoa. Olin että no kiitos vaan. 

Onneksi sadekausi on tulossa. Pysyy auto puhtaana ihan itsestään eikä naapureiden tarvitse miettiä, että on tuokin suomalainen epäsiisti ihminen. Toki sadekaudella myös tulvat lisääntyy ja slummiin ajamisesta tulee seikkailu vailla vertaa. Lammikoista ei koskaan tiedä miten syviä ne on ja pääseekö läpi, kaatuuko auto ja jos pääsee läpi, pääseekö enää takaisin? Living on the edge, guys. 

Onneksi pääteillä ei sentään tarvitse arpoa, ajaako johonkin kraateriin vaikka vettä olisikin polviin asti. Joku on kuitenkin kantanut jonkun vanhan sohvan ja nakannut sen pystyyn tiellä ammottavaan reikään, helposti pystyy väistämään. Välillä mietin, että mikä on se ajatusprosessi, että hei, meillä on tuo vanha sohva, mihis me se vietäis...ai no mutta tuohon aukkoonhan sen voisi upottaa...

Tulipa yllättäen Tielaitosta ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti