Iloisia uutisia, noin niin kuin elämänlaadun
näkökulmasta: vaalit on ohi! Vähemmän korruptoitunut tyyppi (tai siis se, jolla
ei ole oikeudenkäyntiä aiheesta just parhaillaan meneillään) voitti ja mikä
parasta - drumroll, please - ei yhtään mainosautoa missään! Woohoo!
Slummin muksut toki hoilaa niitä lauluja joka välissä, koska myönnetään, ne oli
ihan tarttuvia. Viime viikolla kuskasin yhdeksänpaikkaisessa autossa reilua
pariakymmentä lasta slummista baselle ja koko matkan ne lauloi täysillä niitä
biisejä niin kuin ne olisi olleet jotain maailman soittolistan kärkihittejä.
Meteli oli aikamoinen ja pahoin pelkään, että sama toistuu tänään.
Basella ei ole toiminut netti pariin päivään. Joku
keksi, että nettijohdoissa on kuparia ja kuparista saa hyvät rahat, joten ne
johdot katosi koko kadun matkalta. Nettiyhtiö ei ole ihan heti rientänyt
hätiin, niin niitä odotellaan edelleen.
Yksi meidän hyvin tuntema tyttö kadulta ampui kaksi
ihmistä kesken epäonnistuneen ryöstötilanteen.
Lihakaupan nainen lauloi mulle uuden laulun.
Lastenkodin yksi tyttö kysyi, miksen adoptoi heistä
ketään ja vie Suomeen, joka on maailman paras paikka ja kauniskin vielä. Toinen
ei uskonut, että meillä on vankiloita, koska ei niin hyvässä maassa voi tarvita
sellaisia. Kolmas kysyi, voisiko se saada äitiyspakkauksen toimitettua
tänne.
Että arkea täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti