Synttäriähky

Marraskuu ei ole kuin puolivälissä ja olen ehtinyt jo parin viikon sisällä osallistua suunnilleen kymmenille synttärijuhlille. Synttärit on täällä iso juttu. Juhlat on aina ihan överit. Yksi meidän tiimiläinen juhli 22-vuotisjuhliaan viikon. Oli juhlat joka ilta. 

Joka. 

Ilta. 

Meidän tiimin nuorimmaisen, 1-vuotiaan neidon synttäreillä oli oma valokuvaaja, äänentoisto, useita lahjoja vieraille, kymmeniä päivänsankarille, oli ammattilaisen suunnittelemat koristeet ja leipomosta kilpailutettu kakku ja lukematon määrä pikkunaposteltavaa, käsin väkrättyjä tietenkin. 

Told you so...

Kakku 1-vuotiaalle. Varmasti muistaa vielä mummona. 

Nämä täällä ei uskoneet, kun kerroin, että juhlin kolmekymppisiäni aikanaan yksin pitkän työpäivän jälkeen. Että ajoin rantakalliolle meren ääreen ja istuin siellä loppukesän illan koko ajan hymyillen. Niiden mielestä se oli surullista ja ihan kamalaa, kun kukaan ei tuonut kakkua ja että olinko masentunut. En ollut, olin ihan hitsin onnellinen ja se oli yksi parhaista synttäreistäni ikinä.

Mulla on juhlaähky enkä jaksa enää laulaa yhtään parabenspravoceta tai paljononneavaania - sekin, että ne laulut pitää aina laulaa kaikilla kielillä, mitä läsnäolevat osaa. Puhun kolmea kieltä enemmän kuin muut täällä, laulan aina yksin onnittelut sitten portugalin ja englannin jälkeen suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Kyllä, joka kerta. 

 Vielä olisi kolmet juhlat tulossa. Ilmoitin jo, että saatan olla sairaana. 

Että jos joku siellä Suomessa on nyt ihan juhlahullu ja pikkujoulukausi ei riitä, tervetuloa vaan tänne. On juhlaa joka lähtöön ja jollain jossain tänäänkin synttärit.