torstai 6. syyskuuta 2018

One of these days again


Täällä on päiviä ja on päiviä. Eilen oli hyvä päivä. Sellainen inspiroiva, minä pidin ekat mentorointisetit mun opiskelijoille ja olin innoissani niiden innosta ja itketin niitä kertomalla tositarinoita täältä, joiden erityisyyden aina itse unohtaa mutta muiden reaktiot muistuttaa, että aika helmiä hetkiä täällä saa elää. 

Tänään vein tiimejä slummiin, yhteen näistä meidän rähjäisimmistä paikoista. Olen ollut kolme viikkoa pois pelistä sairastelujen vuoksi ja vähän pihalla siitä mitä missäkin tapahtuu. Olin innoissani siitä, että vihdoin pääsen tapaamaan ihmisiä ja näkemään, missä mennään ja mitä upeaa kenenkin elämässä on tapahtunut.

Sitten kuulin, että yksi mun ystävä sieltä slummista oli tappanut toisen minun ystävän. 

Piti hengitellä hetki. 

Nämä uutiset kulkee mukana pitkin päivää ja palaa mieleen. Ja ne monet, monet hetket heidän kodissa, aidot jutut ja itkut ja naurut, äitiyden haasteet, raskaudet, kipuilut, onnistumiset...

Ja nyt tämä ystävä on paossa poliiseja, lapsineen kai, omiensa ja sen ystävän. Meidän huoli on suuri ja toki surukin ja hämmennys, että miten tässä näin kävi?

Opiskelijoille vakuuttelin, että kyllä täällä oikeasti on hyviäkin uutisia välillä. Ja sitten on näitä hulluja päiviä ja hetkiä, kun ei tiedä, mitä ajatella. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti