Loving well

Yksi tiimikaveri täältä kysyi, että pysähdytkö koskaan Henna miettimään, millaista elämää me oikein eletään? Sanoin, että en juuri, mutta siinä kun sitä sitten pohdin, totesin, että onhan tämä vähän omanlaistaan. Oltiin just palaamassa kaduilta perjantaiyönä istuttuamme tuttujen prostituoitujen kanssa siinä jalkakäytävällä naurammassa ja muistelemassa vanhoja juttuja muutaman vuoden takaa - tapahtumia ja ihmisiä, hulluuksia mitä on nähty ja kuultu. Aiemmin päivällä se tiimikaveri oli istunut yhden kaduilta lähteneen naisen kotona kahvilla kuuntelemassa elämän haasteista, siitä miten ei ole varaa vuokraan, häätö odottaa ja sen jälkeen koti kadulla, mutta ei halua palata myymään itseään, koska se on pahinta, mitä tietää. 

Toinen paikallinen tiimikaveri siinä kahvipöydän ääressä oli tarjoutunut myymään kalliin kellonsa auttaakseen sen kuun vuokrassa. Tekikin sen, 20-vuotias mies, joka opiskelee asianajajaksi auttaakseen näitä naisia ja miehiä täällä tulevaisuudessa vielä paremmin. 

Kolmas oli sairaalassa yhden meidän katuystävän kanssa pari päivää tukena, kun lapsi sairasti. 

Neljäs murtui kyyneliin kun näki yhden ystävänsä palanneen protituutioon pitkän auttamistyön jälkeen. Halasi ja kertoi, että olet vaan niin paljon arvokkaampi kuin mitä nämä kadut kertoo.

These people love so well. 

Mikä etuoikeus saada tehdä töitä näiden ihmisten kanssa ja rinnalla. Vapaaehtoisten, jotka kohtaa kenet tahansa sellaisella vilpittömällä rakkaudella, etten ole missään vastaavaa nähnyt. 

Kai se sitten lopulta on just niin kuin Jeesus sanoi, että siitä että rakastatte, siitä teidät tunnistetaan opetuslapsiksensa. Ei sanoista tai riidoista tai erimielisyyksistä - vaan siitä rakkaudesta, joka katsoo silmiin, luovuttamatta jatkaa, antaa anteeksi, toivoo ja uskoo. 

Niitä opetuslapsia on täällä paljon ja oh how well they reflect Him.