Torstaisin

Eilen illalla mentiin yhteen ison valtatien mutkaan iltaa viettämään, sinne minne kymmenet lapset ja niiden äidit tulee myös. Niillä on kodit jossain muualla tai sitten siinä kadun varrella, patjoineen päivineen. Se paikka on vilkas ja ruokaa joku tuo aina, siksi ne sinne tulee. 

Minä sain kynsihoidon, kun 5-vuotias Jessica ne itsepintaisesti ja kerrassaan ammattilaisen ottein halusi lakata. Punaista oli joka puolella, mutta myös kynsissä, joten setti oli suorastaan onnistunut. Lakkauspuuhat valmiiksi saatuaan Jessica laittoi tutin suuhun ja heilautti päätään niin että korvikset kilisi, pronto, se sanoi. Valmista tuli ja taiteilija oli tyytyväinen työhönsä.

Toisen neidon kanssa piirrettiin. Ingridi samaiset 5-vuotta ja mikä taito värittää tekemääni timanttia. Todettiin siinä, että ollaan aika timanttisia molemmat ja hymyiltiin. Saatuaan paperin valmiiksi hän esitteli sitä ylpeänä kaikille, ei ihan joka päivä värikyniä tule kuulema käytettyä. 

Pojat pelasi jalkapalloa keskellä tietä. Lopuksi ne oli hiestä märkiä ja naurusta posket kipeinä, isoimmatkin. 

Kulkukoirat meni ohi laumana, minä väistin niitä ja torakoita. 

Oli hyvä ilta. Muistin sellaisesta unelmoineeni joskus vuosia sitten ja täällä sitä nyt olen, just sillä paikalla, just sellaisella kadulla ja just sellaisten ihmisten keskellä. 

Mistähän sitä seuraavaksi alkaisi unelmoida?