torstai 17. tammikuuta 2019

Suomessa

Ajoin eilen myöhään kotiin pimessä talviyössä, tie näytti kuin se olisi ollut timantteja täynnä ja taivaalta satoi isoja hiutaleita kuin hidastettuna. Oli ihan tajuttoman kaunista ja mietin, että Suomi se vaan aina osuu ja säväyttää. 

Vajaan viikon päästä olen jo tropiikin kesässä ja pakkaspäiviä on melkein jo nyt ikävä. 

Huomaan taas, miten järjettömältä tuntuu Suomen turvallisuus. Kuljin Helsingissä vartin kännykkä rintsikoihin piilotettuna kunnes muistin, että ei se ehkä ole tarpeen vaikka iso kaupunkin onkin. Eilen kävelykadulla joku seurasi minua pitkään tosi lähellä yrittäen ohi, kiristin tahtia ja mietin, miten tyhmää oli lähteä liikkelle ilman avaimia - mitä nyt laitan sormen väliin kuin aseeksi, kun ei ole sitä avainta?

Sitten aina naurattaa, että miten automaattiseksi tuollaiset turvallisuuteen liittyvät jutut muodostuu ja miettii, miten pitkään sitä pitäisi Suomessa oleskella, että tottuisi siihen, että ihmisiin voi luottaa ja pimeällä on ihan ookoo kulkea yksin minne vaan. 

Enkä ehkä ikinä lakkaa hämmästelemästä miten kauniita perheitä täällä on. Isiä, jotka eivät ole mitään lastenvahteja, vaan vanhempia ja tekeävät osansa niin hyvin. Lapsia, joilla on ihan kaikkea. Vanhempia, joilla hyvä toimeentulo ja mahdollisuudet tarjota mitä vaan perheelleen. 

Yhtenä päivänä istuin kahvilassa, jossa perheenisä kysyi vaimoltaan, että hei mitä otat, minä voin hakea. Minä tuijotin sitä epäuskoisena ja mietin, miten olin unohtanut, että tuollaisia ihmisiä on olemassa? Että tietenkin se mies voi hakea sille vaimolleen kahvia ja ottaa vielä vauvan syliin sitä hakiessaan. Hyvä etten alkanut itkeä sitä tilannetta seuratessani. 

Että Brasilia, täältä mä taas saavun ja kannan suomalaisuutta mukanani, joudutte taas kestämään mun suorasanaisuutta ja rehellisyyttä, sitä kun puhun machokulttuuria vastaan ja teitä vähän hirvittää sellainen eurooppalainen nainen, joka kävelee kadulla illallakin kun ei suostu pelkäämään vaan  ajattelee, että kyllä sitä vaan asiat aina jotenkin järjestyy. Hengitetään syvään, minä ja sinä - hyvä jakso taas edessä. 


3 kommenttia:

  1. "Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä"...teet juuri sitä työtä, johon itse olisin nuorena halunnut ryhtyä. Minun tieni oli kuitenkin toinen. Sinulle toivotan siunausta, voimaa, ilon ja onnistumisen kokemuksia ja surujen ja epäonnistumisten yli pääsemistä. Kaikkea hyvää! T: Leenamamma

    VastaaPoista