Arkea

Toissapäivänä lämpötila laski +23 asteeseen iltasateen jälkeen. Vedin pitkähihaista päälle ja hytisin. Sen jälkeen ollaankin pysytelty taas lähempänä niitä neljänkymmenen lukemia ja yli. 

Kävin kolmenkymmenen tunnin rantalomalla tuossa 50 kilometrin päässä. Maksoin parikymppiä ilolla ilmastoiduista huoneesta ja istuin rannalla illalla katsomassa tähtiä, päivällä lilluin meressä ja nautin aalloista. Tässä minun rannassa sitä ei voi tehdä, koska ranta on yksi vaarallisimpia paikkoja pimeällä niin houkuttelevalta kuin se tuntuisikin. Uimaankaan täällä ei voi mennä, koska hait on ihan oikeasti riski.

Arki täällä rullaa aika tasaisella vauhdilla päivästä toiseen, aamusta iltaan. Pieniä irtiottoja on saatava mahdutettua johonkin väliin koska ne päivittäiset asiat ei ole aina niitä kevyimpiä tai helpoimpia käsitellä. On otettava aikaa ja tilaa hengittää, että pysyy elossa eikä turru. 

Tässä osavaltiossa on kahdessa kuukaudessa tapettu 864 ihmistä. Viime viikolla 12 osavaltiosta oli samaan aikaan sähköt, nettiyhteydet ja puhelinverkot poikki useamman tunnin. Kukaan ei tiedä miksi, mutta täällä on vaalivuosi ja silloin aina tapahtuu kummia. Edellisen kerran potentiaalinen ja kunnollinen presidenttiehdokas tapettiin "lento-onnettomuudessa" eikä mustaa laatikkoa muuten koskaan löytynyt, vaikka kone tippui ihan normaaleissa oloissa. Nyt sähkökatkon epäillään olleen peittely-yritys jollekin isommalle, mikä ei yllättäisi yhtään. 

Nämä realiteetit on olemassa täällä ja minä en edes halua kaikkea niistä ymmärtää, elän vain tätä omaa pientä kuplaani: slummiin, kotiin, baselle, kadulle, slummiin...kesällä Suomeen. 

Ymmärrätte varmaan kun sanon, että joskus ilma on vähän raskasta hengittää. 

Mutta arkea se elämä on kaikkialla, ehkä eri näköistä, mutta sitä ihan tavallista kuitenkin. Ja niin sen pitää ollakin, sitten ne pienet juhlahetket - niin kuin vaikka ilmastoitu huone kerran vuodessa - tuntuu tosi isoilta ja kivoilta jutuilta. Sitten siitä arjesta ja juhlasta tulee hyvä sekoitus elämää ja jaksaa taas.