Carmenin,
mun slummiystävän, talo paloi. Oli jotenkin lohdutonta, kun ensin ei omista
mitään ja sekin vähä, mitä ehkä oli, on tuhkana.
Siinä
ei oikein ollut sanoja, etenkään kun selvisi, että hänen poikansa oli palon
sytyttänyt. Saman katon alle oli myös pari viikkoa aiemmin muuttanut tytär,
jonka Carmen oli aikanaan antanut adoptioon, mutta jonka ainoa tuntema äiti, se
adoptiosellainen, kuoli, eikä adoptioisä enää halunnut häntä pitää omanaan.
Miten? En tiedä.
Mitä
tekee sitten kaupunki? Palauttaa rikasta brassielämää viettäneet tytön
biologiselle äidilleen, joka antoi oikeutensa pois 15-vuotta sitten, keskelle
likaista slummia asumaan ison mutasuon viereen, johon hevoset humahtaa vatsaa
myöten eikä pääse ylös ja talo palaa alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti