sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulutunnelmissa

Jouluvalmistelut on varmaan itsekullakin täysillä käynnissä, leivotaan ja siivotaan ja etsitään lahjoja ja odotetaan sitä satumaista rauhaa ja hetkeä hengähtää kuusen valossa, hämärässä. 

Täällä en ole sitä fiilistä tavoittanut. Joulukuu on tosi kiireinen ja suurin osa meidän tiimistä on matkustanut koteihinsa vuodenvaihdetta juhlimaan. Me, jotka tänä vuonna päätettiin jäädä tänne, tai ne, jotka on Recifestä kotoisin, ollaan sitten pidetty hommaa liikkeessä senkin edestä. Nyt toki jouluksi vähän rauhoittuu ja välipäivät ollaan lomalla - toki meidän turva- ja lastenkoti ei lomaile, joten vauvat on hoidettava ja tytöille keksittävä aktiviteetteja koulujen ollessa kiinni, turvakodissa on jonkun nukuttava turvallisuussyistä ja ruokaostokset tehtävä.

Jouluna me pidetään basella jouluruokailu, jonka minä olen koordinoinut ja otan turvakodista Yasminen luokseni pariksi päiväksi myös joulun viettoon. 

Me täällä toistellaan päivittäin, että miten ollaan yhtä perhettä ja perhe sitä ja perhe tätä. Minä en aina sitä oikein tavoita, kun minussa ei virtaa sellaista brasilialaista verta, joka aina kaipaa kaikkia kutsua perheekseen ja jokaista paikkaa kodikseen. Ja näin joulun aikaan mietin sitäkin, että ne oikeat ystävyydet ja "perheenjäsenet" erottuu kyllä niistä, jotka vain sitä tarkoittamatta hokevat. 

Mutta minulla on yksi ystävä, joka on lähtenyt kaduilta prostitituutiosta muutama vuosi sitten ja hän oli meillä basella keittiössä töissäkin ja me tavataan säännöllisesti, vaikka nyt hän asuu matkan päässä. Hän aina kertoo, että puolestani rukoilee ja lähettää rohkaisuviestejä viikoittain. 

Kuultuaan, että olen täällä joulun, tämä ystävä laittoi viestin kysyen huolestuneena, vietänkö joulun yksin. Hän kertoi, että olivat äitinsä ja siskonsa kanssa sitä mieltä, että olen ehdottoman tervetullut viettämään joulua heille, jos vain tahdon. 

Luin hänen viestiään liikuttuneena. Kukaan mun tiimistä ei kutsunut minua jouluksi kotiinsa, mutta tämä upea nainen, johon olen tutustunut kadulla hänen vielä siellä työskennellessään, on aidosti valmis avamaan ovet perhejouluunsa, jottei minun tarvitsisi olla yksin. Oh my heart. 

"The first Christmas was pretty simple. It's okay if yours is too.", luin jostain ja nyökkäsin.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti