Istuin Marianan kanssa lauantaina kahvilla paikallisessa ostoskeskuksessa ja kuuntelin kun se kertoi sen paniikkikohtauksista ja miten kaikki oli alkanut kun oli ottanut huumeita vähän aikaisemmin ja miten hän oli menettänyt tajuntansa eikä ollut tiennyt mitä tehdä.
Hetkeä aikaisemmin olin tullut slummista, jossa 15-vuotias Carol hoitaa kahden kuukauden ikäistä keskosvauvaansa Samuelia välillä itsekin itkien. Epävarmuus kalvaa ja haastavinta hänelle on, että lapsi ei ole poikaystävänsä, vaan jonkun toisen. Nyt hän ei tiedä, kuka heistä pitää huolen kun poikaystävä on mustasukkainen.
Marianan luota lähdettyäni vastasin moneen viestiin, jossa kysyttiin neuvoa laidasta laitaan. Joku pyysi rahaa ja keneltä puuttui kännykkä, joku ei tiennyt miten tehdä kefiriä ja kombuchaa kotona ja toivoi, että menisin auttamaan.
Otin Uberin baselle, jossa selvittelin yhden tiimikaverin tilannetta, otin kännykkänsä haltuun ja lähdimme sairaalaan, koska hänen ahdistusoireet olivat aika vahvat ja tilanne kestänyt jo pitkään. Säädin hänen vakuutusta, tulkkia mukaan ja ystävää itseään rauhoittelin, että ei, sairaalassa ei ammuta ketään ja että nyt vaan mennään, piste.
Tulin kotiin iltakymmeneltä, minulla oli nälkä koska ruoka oli jäänyt väliin ja väsytti.
Minusta on tullut auttaja. Se, jolle kaikki soittaa, koska niin kuin ystäväni siellä sairaalassa hyvän lääkärikäynnin jälkeen totesi "I trust you so much". Olen kyllä hyvä laittamaan rajoja ja sanomaan ei, mutta joskus näitä akuutteja tilanteita tulee ja silloin on vaan luovittava. Väsyn ihan niin kuin muutkin, ja täällä nämä keissit ei myöskään aina ole kevyimmästä päästä.
Ne on tätä luokkaa: yhden meidän lastenkodin tytön veli oli raiskannut jonkun, tappanut kaksi ja paloitellut ruumiit - nyt on vankilassa ja me mietitään, miten voidaan tätä tyttöä tukea kun koko perheensä on vangittuna eikä hänellä enää kotia, minne mahdollisesti joskus palata.
Tämän väsymyksen taltuttaakseni yriän etsiä jotain edullista rantakohdetta tästä läheltä ja ottaa yhden kokonaan vapaan viikonlopun, kirjan ja ilmastoidun huoneen ja nukkua pari päivää putkeen. Hengittää syvään, tuijottaa merta ja miettiä jotain turhanpäiväistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti