Huhuu, tropiikki täällä tervehtii! Mutta tervehtii lopputalven ihanuudesta, jossa on niin viileää, että voi pitää farkkuja keskellä kirkasta päivää ja hikoilla vaan vähän. Kahden suihkukerran päiviä nämä kahdenviiden asteet. Nautin vielä kun voin!
Saavuin Brasiliaan sujuvan kotimatkan jälkeen torstai-iltana. Kotona minua odotti brasilialainen seurue - lentokentällä muuten onneksi suomalaiset ystävät, jotka ovat täällä käymässä, ei kulttuurishokkia eikä "tervetuloa kotiin!" -kylttejä tai ryhmävalokuvia - jotka kämppikseni oli kutsunut meille minun infernaalisen 24 tunnin matkapäivän päätteeksi illallistamaan. Ne hihkui keittiössä, että tehtiin sulle papuja ja riisiä, vaikka olin just lentokoneessa hetkeä aikaisemmin miettinyt miten tympeää on palata brasilialaisiin ruokiin kahden kuukauden ruokataivaan jälkeen.
No, siinä matkaväsymyksessäni sain syötyä pavut ja riisit ja hymyillen vielä.
Ekana päivänä pienessä jetlag-huurussa ensitöikseni aamuviideltä järjestelin kaapit kohdilleen ja purin laukut ja päädyin vielä slummiinkin, jossa pienet juoksi syliin onnellisena. Kuva todisteena.
Meidän tiimiläiset tietysti kiljui ja huusi kun päädyin baselle, ne kehui että näytän levänneeltä ja niin eurooppalaiselta taas. En tiedä johtuiko se siitä, että oikeasti olen levännyt kaksi kuukautta vai siitä että epätoivoissani aloitin kaikenmaailman anti-ageing seerumit Suomessa ollessani kun tajusin, että ikä alkaa näkyä naamasta ja ehkä tropiikki myös.
Nyt teen parasiittihäätökuuria jonka unohdin Suomessa ollessani, joskin koleran ennaltaehkäisin viikkoa ennen lähtöä. Toivon, että näillä dropeilla vältän sen aina niin ihanan paluutaudin, josta kestää kolme viikkoa toipua. Tänä vuonna en aio sellaista ottaa.
Kaikenkaikkiaan paluu on ollut yllättävän smooth ja helppo. Taidan ottaa tavaksi nämä pitkät breikit, kun selvästi se tekee ulkosuomalaiselle hyvää.
Nyt lähden tuonne asfaltoiduille teille (edelleen tätä on vaikea uskoa!) katsomaan miltä tropiikin maanantai näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti