Shores Legacy

Täällä Shoresilla on joitain juttuja, jotka on niitä mitä voin aidosti kutsua omakseni ja niistä yksi on kokonaisuus nimeltä Shores Legacy. Se on unelmavalmennus, joka on osa meidän kouluja joka vuosi ja jota olen vienyt slummeihin ja nyt haaveilen sen toteuttamisesta yritysten parissa, niiden, joilla on enemmän resursseja mutta samat kysymykset kuin vaikka sillä ystävälläni Mayaralla slummissa. Toiveet on toiset, mutta polku sen toteuttamiseen sama.

Olen valmentanut satoja ihmisiä, työnhaun parissa lähinnä, mutta täällä nyt unelmien, kutsujen ja oman paikan löytämiseen liittyen ja melkein vahingossa se jotenkin itsestään on solahtanut sellaisiin mittasuhteisiin, että saan liikuttuneena kuunnella opiskeijoiden todistuksia siitä, mitä kaikkea muutaman tunnin opetussetit ovat saaneet liikkeelle heidän elämässään. 

Eilen sain viestin Geovanalta, joka oli mukana tammikuun valmennuksessa. Hän kirjoitti, että yhtenä unelmanaan oli lähteä vaihto-oppilaaksi, joka on nyt toteutumassa, hän lähtee Eurooppaan ensi vuonna oppimaan lisää englantia - joka oli myös unelmalistalla - ja menee talvella, jolloin pääsee näkemään lunta, yksi unelmistaan myös. Lisäksi hänellä on nyt järjestynyt passi, jonka laittoi listalle. Lisäksi hän on auttanut äitiään avaamaan pienen ravintolan, joka on muutanut koko perheen tilanteen täysin ja auttanut heidän naapurustossa muuttamaan turvallisempaan paikkaan. Nämä voi monelle meistä olla pieniä askelia, mutta täällä pelkästään tuo, että jollain on passi tai mahdollisuus lähteä ulkomaille ovat aikamoisia lottovoittoja.  

Yksi paikallinen nuori mies laittoi minulle Instagramissa viestin, että haluaisinko tulla tutustumaan heidän täällä Recifessä aloittamaan järjestöön, joka tekee töitä katulasten parissa ja kehittää keinoja rahoittaa koulutusta näille lapsille. 

Etelä-Brasiliassa järjestetään konferensseja, jotka sai alkunsa meidän yhteisistä seteistä; eräät perusti adoptiotoimiston, yksi aloitti toivomansa opinnot sosiaalialalla tänä syksynä, viime vuoden kurssilta yhden opiskelijan haaveena oli lentomatka ja avioliitto, hän lensi tänne Recifeen viime viikolla ja menee naimisiin ensi kuussa, pääsen sitä paikan päälle todistamaan. 

Näitä viestejä tulee joka suunnalta ja minä ihmettelen sitä voimaa, mikä pienellä rohkaisulla on ja olen onnellinen, että saan omalta osaltani olla tällä paikalla, iloitsemassa niistä askelista, mitä opiskelijat ottaa ja innostamassa kulkemaan yhä pidemmälle. 

Aika helmi tämä(kin) minun duuni.