perjantai 30. lokakuuta 2020

Koronakeväästä syksyyn ja Brasiliaan

 

Huhuu, täällä ollaan pitkästä aikaa! Koronakevät vaihtui Suomessa syksyksi, mutta nyt porotellaan jo Brasilian kevätauringon alla hyvin erilaisessa arjessa. Omaehtoinen karanteenini alkaa olla taputeltu ja olen hiljalleen siirtymässä ihmisten ilmoille tulikuumasta asunnostani. Pari kertaa olen käynyt rannalla kävelemässä, mutta siinäpä poistumiset kotoa sitten viikon sisällä ovat olleetkin.

Brasilian koronatilannehan oli ainakin kesällä iso uutinen ja vilahtelee otsikoissa edelleen - tilanne on ollut tosi huono ja viralliset luvut ovat mahdollisesti paljonkin alakanttiin siitä, montako tartuntaa ja kuolemaa maassa on oikeasti ollut ja on edelleen. 

Meidän tiimistä yli kymmenellä on ollut todennetusti korona ja slummeissa ihmisiä on kuollut ennen kuin he ovat päässeet mihinkään hoitoon. Viimeisimpänä koronan sairasti kämppikseni, joka sai tartunnan käydessään kotona etelämmässä. Recifessä karanteenia tai mitään sosiaalista etäisyyttä ei ole noudatettu sitten huhtikuun ja tilanne oli todella haastava. Nyt viime viikkoina luvut ovat olleet laskemaan päin ja meidänkin lastenkodissa alun perin todetut tartunnat osoittautuivat uusintatesteissä negatiivisiksi, onneksi.

Kaikesta tästä huolimatta minä päätin tulla takaisin. Osin siksi, että viisumini umpeutui nyt lokakuun lopulla ja ilman sitä en olisi päässyt maahan mahdollisesti pitkään aikaan, koska Brasilian rajat on edelleen kiinni turisteilta. Oman epävarmuuden tilanteeseen toi toki lennot ja se, että piti lähtöpäivään asti elää jännityksessä siitä, toteutuuko lennot, ne kun ehtivät muuttua pariinkin kertaan. Saksassa konetta vaihtaessa piti myös viisumitilannetta selvitellä niin, että koneen lähtö myöhästyi puolella tunnilla - ongelma oli saksan viranomaisten päässä ja siinä, että heidän järjestelmänsä ei tunnistanut minun kyllä vielä silloin voimassa ollutta vapaaehtoistyön viisumiratkaisua.

Suomessa oli hyvä olla. Parasta oli oikeasti se, että ei ollut päivämäärää paluulle - tarkoitan sitä, että ei ole ollut päällä se tavallinen kiire hoitaa ja ostaa asioita ja valmistautua paluuseen, joka tekee aina lyhyemmistä kotimaanmatkoista sellaisia suorituspuuskia. Vasta ihan viimeisinä viikkoina ennen paluuta aloin hoitaa papereita viisumiin ja uusia rokotuksia ja tehdä hankintoja.  Ehdin melkein puoli vuotta vaan olla paikallani miettimättä seuraavaa askelta ja se oli todella tervetullutta.

Brasilia odotti täällä kuumana ja näennäisesti muuttumattomana. Maskit näkyy katukuvassa ja ihmiset kai ainakin yrittävät pitää taudin poissa arjesta, joskin näyttävät tottuneen riskiin sairastumisesta. Poskisuudelmat ja halaukset ovat edelleen voimissaan, näitä tapoja ei näytä pandemiakaan muuttavan. Tästä se taas lähtee!

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti