Sähköt poikki, kirjaimellisesti

Yhdeltä mun tiimikaverilta meni toissapäivänä sähköt. Se laittoi mulle viestiä, että onko meillä sähkökatko päällä myöskin. Olin että ei ja että näyttäisi koko meidän katu olevan valaistu ja kaikki ihan normaalisti. 

Vähän myöhemmin selvisi, että tämänkin ystävän talossa kaikilla muilla oli sähköt, mutta hänen asunnossaan ei. Hän selvitti, että oli joku lasku pari päivää myöhässä ja kävi hoitamassa sen ja soitti sähköyhtiölle, että voisi taas kytkeä sähkön päälle, homma hoidossa. Sähköt ei tulleet takaisin. 

Sitten pitkän etsinnän jälkeen hän löysi sähköyhtiön nettisivuilta, että joku avoin lasku on syyskuulta, jota hän ei ollut koskaan saanut, ei sähköisesti eikä paperiversionakaan. Kävi maksamassa sen ja soitti asiasta uudelleen sähköyhtiölle. 

Sähköt ei tulleet vieläkään takaisin. 

Sitten hän meni ja löysi sulakekaapin käytävältä. Sieltä löysi sähköjohdon, joka oli katkaistu. Siis kirjaimellisesti katkaistu. Se sähköjohto. Koska ne laskut, muttei muistutuslaskua tai muutakaan yhteydenottoa. 

Nyt hän on toista päivää sähköttä ja sähköyhtiö ei ole antanut arviota siitä, milloin tulevat kytkemään sähköt uudelleen. 

Niiden pitää vaihtaa ne johdot ja siinä voi kestää. 

#brasilia me aina sanotaan, kun jotain tällaista tapahtuu. 

Hashtag Brasila, once again.

Palkkamurhaajan kotona

Käytiin tällä viikolla yhden entisen prostituoidun kotona niin kuin aina välillä käydään - hän kertoi, että aina ne käynnit häntä motivoi jatkamaan toisenlaista elämää, vaikka arki onkin haastavaa kun rahaa ei tule niin kuin ennen ja ystävänsäkin ovat kaikonneet. 

Tällä kertaa hänen miehensä oli kotona myös. Hän on minulle aika uusi tuttavuus, mutta tiedän hänen olleen yksi vaimonsa parittajista ja kannustajista kaduille ennen. Nyt perhe on muuttunut ja elämä on hyvin erilaista. 

Istuttiin siinä heidän pienen olohuoneen iltapäivän kuumuudessa kun mies alkoi kertoa miten he olivat vaimonsa kanssa tavanneet ja millaista elämä silloin oli. Ihan neutraalisti ja silmiin katsoen hän kertoi, että oli ennen palkkamurhaaja ja että on tappanut lukuisia ihmisiä. Ensimmäisen ihan vain hetken mielijohteesta, kun heille oli tullut riitaa, ja sen jälkeen monia muita, "pahoja", kuten hän sanoi.

Minä tuijotin häntä silmiin ja yritin olla niin neutraali ilmeiltäni kuin vain pystyin. 

Nämä tarinat ei ole tavattomia täällä, minua ne eivät yllätä. 

Samalla tavalla kun ei yllätä sekään, että nyt me ollaan sen kodin olohuoneessa laulamassa ja rukoilemassa, mies kyyneleet silmissä ja erilainen tulevaisuus edessä. 

Ihmiset muuttuu, elämät muuttuu, perheet muuttuu. Hitaasti se monesti tapahtuu, mutta tapahtuu kuitenkin.

Oh Brazil

On vasta torstai, mutta tähän viikkoon on jo ehtinyt mahtua vaikka mitä, niin kuin täällä aina. 

Näin Instagramissa sellaisen meemin, joka oli suunnilleen "what a year this week has been" ja olin että aamen, aamen. 

Maanantaina mun kämppis lähti maksamaan vuokraa ja lainasi siihen mun pyörää. Täällä vuokra maksetaan käteisellä ja se meidän taloyhtiön toimisto on pienen matkan päässä. Kämppikseni mainitsi, että hän käy tulomatkalla rannalla istumassa ja ihailemassa auringonlaskua. Mulla kävi mielessä kieltää pyörän vieminen rantaan, oli jotenkin sellainen fiilis, että itse en sitä sinne veisi, vaan jättäisin vähän kauemmaksi vaikka kaupan pihaan turvaan. 

Tunnin päästä kämppikseni tuli shokissa kotiin. Hän oli istunut rannalla kun kaksi miestä oli tullut - onneksi ilman asetta, mutta kuitenkin - pyytämään häneltä kännykän sekä pyörän avaimen. Noissa tilanteissa on aina omat haasteensa. Se on selkeä ryöstö, yleensä niihin liittyy puukko tai ase ja vastarinnan aiheuttaminen tai muu hässäkkä voi olla oikeasti hengenvaarallinen. 

Mutta valoisan aikaan rannalla, jossa on muita ihmisiä, eikä ryöstäjällä selkeää asetta, tilanne ainakin näin jälkeenpäin vaikuttaa sellaiselta, että siinä olisi voinut heittää hiekkaa silmille, huutaa - niin kuin tämä suomalainen nainen kuvittelee että olisi huutanut - "heikot miehet täällä ryöstää naisia kun ei ole pokkaa ryöstää miestä tai mennä töihin niin kuin kunnon ihmiset!", ja saada aikaan sen, että tyypit joko säikähtävät tai ainakin joku voisi tulla apuun.

Kämppikseni brasilialaisena naisena ei ottanut mitään riskiä vaan rauhallisesti antoi puhelimensa ja pyöräni avaimen ja katsoi hiljaa kun miehet avasivat lukon ja ajoivat pois. Hän kertoi, että ympärillä olleet ihmiset eivät varmasti edes huomanneet, että tilanteessa oli mitään outoa tai että hänet ryöstettiin.

Minua on tietysti harmittanut. Se, että sen en ollut minä siellä rannalla; olisin jotain kaaosta saanut aikaan ihan varmasti. Mutta myös se, että kämppikseni joutui tuohon tilanteeseen ja se on tullut uniin ja ollut kaikkien huulilla. Sekin, että nyt minulla ei ole pyörää ja etten kieltänyt sen viemistä rannalle, vaikka en pitänyt ajatuksesta ja ennakoin että näin kävisi. 

Yritän saada jostain uuden edullisen pyörän, koska tarvitsen sitä päivittäin ja se tekee paikasta toiseen liikkumisen edes jollain tavalla siedettäväksi tässä kuumuudessa, puhumattakaan siitä miten paljon aikaa säästyy ja liikkuminen sillä on kadulla turvallisempaa kuin käveleminen laukkuineen päivineen. 

Nämä on näitä ja pyörän nyt voi menettää Suomessakin. Mutta harmittaa silti ja ärsyttää, että täällä omaisuudestaan joutuu eroon siksi, että joku uhkaa henkeä ja syy sille on yleensä se, että sillä toisella ei ole millä elää ja se ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. 

Voi Brasilia, mitä me sulle keksitään, että tämän ei tarvitsisi olla näin?