Muistatteko sen jalanjäljen, jonka painoin siihen märkään sementtiin? No eikö ne ollu laittaneet siihen uuden kerroksen päälle ja se siitä. Se oli jo kuivaa kun menin uudelleen ohi enkä voinut jättää uutta enää. Ja siis jos joku nyt siellä ajattelee, että olen ainoa vandaali näillä kulmilla, olet väärässä. Näillä jalkakäytävillä on kuulkaa koiranjälkiä, hevoset on menneet myös, syviä jalanjälkiä ihan ihmiskengästä, kirjoituksia tikulla ja ties mitä. Se on yhteinen paikallinen huvi ja kisa, kuka ehtii ensin ja kenelle jää viimeinen sana. Mä niin hävisin tällä kertaa.
Olen tuskastellut psykiatrisen sairaalan puutetta. Eilen kävin siellä yhdessä päiväsairaalassa slummiystäväni kanssa ja olihan taas. Onneksi saatiin päivystysaika ihan ihmeellisesti, vaikka ensin myivät eioota vähän aikaa. Minä siihen, että me ei lähdetä ilman vastaanottoaikaa ja samaa hoki mukanani ollut asianajaja, jonka nohevana hoidin mukaan. Tilanne siis hallinassa toistaiseksi. Me odotettiin siellä useampi tunti ja ehdin siinä välissä saada lukuisia uusia tuttavuuksia ja vastata loputtomasti kysymyksiin siitä, kuka olen ja miksi olen siellä. Tapasin myös vihdoin paikallisen legendan, Eriksonin, joka pyöräilee päivittäin 50 kilometriä ympäri Recifeä hakemaan lääkkeensä ja kun on oikein huono vaihe menossa, kulkee kadulla paljain jaloin kantaen raakaa lihakimpaletta päänsä päällä. Hänet olen nähnyt monesti ja aina miettinyt, kuka ja mitä ihmettä. No nyt juteltiin pitkä tovi siitä, miten Erikson oli aikanaan opiskelemassa Englannissa ja siellä ollessaan erehtyi käyttämään kokaiinia ja siitä se lihavaihe sitten alkoi eikä ole koskaan loppunut.
Kaikkea sitä.
Jos tätä nyt lukee joku psykiatrinen sairaanhoitaja tai terveydenhoitoalan muu ammattilainen niin sanon vaan sen, että sulle olis töitä täällä ja paljon olisikin. Ihan voit perustaa yksityisen klinikan ja asiakkaita tulee virtana. Tuolla päiväsairaalassa on seitsemälle henkilölle päivystysaika per päivä. Tämä kaupunki isomman Recifen kyljessä on Helsingin kokoinen väkimäärältään. S e i t s e m ä n henkilöä pääsee konsultaatioon per päivä jos hyvin käy, siis arkisin.
Tässä ohessa olen jo ehtinyt yhteen toiseen lastenkotiin käymään moikkamaan ystävääni Marianaa, josta kerron vaikka oman postauksen verran lisää - ihana kirjoittava kaunokainen, joka tulee sellaisesta perheestä, että itkettää joka kerta kun luen hänen papereitaan. Olen myös opettanut englantia, mentoroinut meidän turvakodin tyttöjä ja tehnyt muutamat puhelut jo tänään.
Onnellisen täyttä tämä arki ja tästä mä tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti